Oulu Tshekkiläinen nukkeanimaatio yhdistetään yleensä laatuun. Vahva traditio elää edelleen, kommunistikauden jälkeenkin. Ainakaan ohjaaja-käsikirjoittaja Jan Balej ja hänen yhteistyökumppaninsa käsikirjoittaja-dramaturgi Ivan Arsenjev eivät näe traditiota minään riippakivenä.
"Traditio elää ihmisen sydämessä eikä sitä voi poispyyhkiä. Se näkyy tekemisissämme. Jiri Trnka tuskin istuu pilven reunalla heristelee sormiaan. Viemme perinnettä vain uusiin aikakausiin," Balej pohtii.
Hyvä esimerkki tradition ja nykyajan kohtamaisesta on hänen mielestään Oulussa Kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin avajaiselokuvana nähty Hayao MiyazakinHenkien kätkemä, jossa oli hyödynnetty uusinta tekniikkaa, mutta myös kulttuuriperinnettä.
Nukketeatteri yhdisti
Jan Balej sanoo haaveilleensa ennen elokuva-alalle ryhtymistään kuvanveistosta.
"Uravalintaani liittyy paljon mystisiä elementtejä. Opiskelin elokuva- ja tv-grafiikan osastolla Umprumissa (korkeakoulu). Diplomityönäni tein kuitenkin marionettinukkeja, joten tässä ollaan."
Heti valmistuttuaan vuonna 1988 hän pääsi Kratky-filmiyhtiöön töihin.
Ivan Arsenjevin tie on ollut huomattavasti mutkikkaampi. Hän on työskennellyt näytelmien ja dokumenttien parissa. Lopulta hän päätyi opiskelemaan käsikirjoitusta ja dramaturgiaa Famuun (elokuva-akatemia). Arsenjevin intohimo on kuitenkin nukketeatteri, jota kautta miehet toisiinsa alun perin tutustuivat.
"Ivan on ollut sellainen yhteyslenkki kaikkien välillä", toteaa Balej.
Väitteessä on perää, sillä tshekkiläisessä nukketeatterissa myös aktiivisesti vaikuttavat elokuvaohjaaja Milos Formanin pojat olivat Arsenjevin tuttuja ja hän puolestaan tutustutti Balej´n heihin.
Aikuisempi suunta
Samettivallankumouksen jälkeen, 1990-luvun alussa syntyi Balej´n ja Formanin poikien perustama itsenäinen tuotantoyhtiö Hafan Film Praha. Jaloilleen yhtiön auttoi kuuluisa isä-Forman.
Hafanin studiolla on kaksi osastoa, jossa toisessa tehdään nukketeatteria ja toisessa syntyy nukkeanimaatioita.
"Aluksi toimimme minimikalustolla, mutta olemme kasvaneet vähitellen. Nyt toimimme isossa, vanhassa tehtaassa", Balej selittää.
Hänen mukaansa ongelmia ei ole ollut esimerkiksi linjauksissa.
"Linjamme on sellainen, että tekemisessä pitää olla ajatusta ja merkitystä. Nykyisin olemme menneet lasten animaatioista aikuisempaan suuntaan."
Balej´n ja Arsenjevin useilla festivaaleilla palkittu, aikuisille suunnattu yhteistyöelokuva Yksi yö yhdessä kaupungissa (2000) on myös mukana Oulussa. Yhteistyö saa myös pian jatkoa elokuvan Kertomus punaisesta autosta myötä.
"Siinä on tarkoitus heittää työroolimme päälaelleen. Ivan ohjaa, ja se ei varmasti ole lastenelokuva", heittää Balej.
Kahden herran välissä
Balej on ehtinyt uransa aikana tehdä useita nukkeanimaatioita, etupäässä lapsille. Monet niistä on tehty tv-sarjoiksi, kuten Tom Peukaloinen (1994), joka on neliosainen.
"Jokainen minuutti maksaa maltaita ja vaatii mystistä vääntöä. Yhden elokuvan tekemiseen menee keskimäärin 2- 3 vuotta."
Omaa filosofiaansa Balej ei osaa lähteä määrittelemään. Hänen elokuvissaan liikutaan milteipä suvereenisti aikuismaisista tummista yökerhoista lasten värikkääseen virtahepomaailmaan.
"En pysty sanomaan, että olisin selkeästi jonkin lajin edustaja, kuten esimerkiksi Jan Svankmajer, jonka tyyliä voi luonnehtia surrealistiseksi."
Tshekkiläisessä animaatiomaailma on Balej´n mielestä nykyisin hieman ongelmallisessa tilanteessa.
"Taloudellisesti tilanne ei ole kehuttava. Olemme kuin kahden herran välissä. Kun tekee työtä Tshekin televisiolle, on leipä turvattu, mutta työtä on tehtävä heidän tapaansa. Jos taas on freelancer, on säätiöpolitiikan armoilla. Sponsorointikäytäntö ei vielä toimi", huokaa nukkeanimaattori.