Pikkumies Henry Jungneria väsyttää Oulun lentoaseman lähtöselvitysjonossa. Eikä ihme, sillä kello on pääsiäisen jälkeisenä tiistaiaamuna 6:20. Poika palaa äitinsä Sanna Jungnerin kanssa Blue 1:n seitsemänlennolla Helsinkiin.
Mummolan pääsiäisreissu oli mukava. "Vaikka tulomatkalla kone oli myöhässä, kuten usein", äiti Sanna Jungner muistuttaa. Nyt käy paremmin, ja kone starttaa ajoissa.
Näin käy kuitenkin yhä harvemmin. Esimerkiksi helmikuussa vain vajaat 69 prosenttia Finnairin reittikoneista saapui perille ajoissa. Tilanne on huonontunut selvästi, ja sama ilmiö toistuu kaikkialla maailmassa. Vielä vuosi aikaisemmin 75 prosenttia Finnairin lennoista tuli oikeaan aikaan.
Aikataulut tiukkenevat ja myöhästymiset kertaantuvat jatkovuoroissa ja koneiden seuraavilla lennoilla. Esimerkiksi Oulun lentoasemalla koneet viipyvät vain 25 minuuttia ennen kuin matka jatkuu. Siinä ajassa ei myöhästymisiä kurota kiinni.
"Lentoasema on vain yksi osa palveluketjussa. Tilanne on haasteellinen, ja myöhästymisiä on valitettavan paljon muun muassa konerikkojen vuoksi", Oulun lentoaseman päällikkö Pekka Mäntynen tyynnyttelee.
Hän ei lupaa mitään, vaan odottaa malttamattomana lentoaseman laajennusta. Mäntynen haaveilee ajasta, jolloin samassa paikassa voitaisiin tehdä lähtöselvitys sekä turva- ja passitarkastus. Nykyisiin rakennuksiin ei ole tulossa kuitenkaan mitään suuria muutoksia. Mäntynen odottaa jackpottia, laajennusta.
Mäntynen uskoo myös, että jatkossa siirrytään yhä enemmän koneelliseen turvatarkastustukseen, joka nopeuttaa jonon etenemistä.
Lentoasematoiminnoista vastaavan Finnavian asemapalvelupäällikkö Eija Honkonen saa usein kiukkuisten matkustajien palautetta myöhästymisten lisäksi juuri pitkistä turvatarkastusjonoista. Honkonen mainostaa, että valitukset turvatarkastuksista ovat kuitenkin vähitellen vähentyneet, kun ihmiset ovat tottuneet tiukkoihin määräyksiin ja huolellisesti tehtyihin tarkastuksiin.
Ihmisiä risoo myös, että asemalta on turha etsiä seteliautomaattia. Se löytyy asemalta vihdoinkin kevään korvalla, Honkonen rauhoittelee. Silloin asemalle on luvassa Anna-automaatti, jossa kylläkin voi vinguttaa vain visoja, ei pankkikortteja.
Aikataulussa
Tiistaina lentoasemalla ei ole tietoakaan tavanomaisesta viikon avaavasta ruuhkasta. Normaalisti ulko-oven eteen kiemurteleva turvatarkastusjono supistuu muutamien kymmenien ihmisten tungokseksi pahimpaan aamuruuhka-aikaan. Ruuhka kestää vain puolisen tuntia vartin yli kuudesta varttia vaille seitsemään, kun Finnairin ja Blue 1:n aamukoneet lähtevät seitsemältä peräkkäin, aivan samoin kuin Ruotsin-laivat.
"Kunpa ihmiset tulisivat kentälle vähän aikaisemmin kuin nykyään. Jos tulee tuntia ennen koneen lähtöä, ei tarvitse odottaa turvatarkastusta ollenkaan", Eija Honkonen vakuuttaa.
Silloin ehtii vaikka juoda kupin kahvia yläkerran ravintolassa.
Tiistaiaamun koneet lähtevät ajoissa, vaikka Helsingin seitsemänkoneiden siipien pesussa venähtää muutama minuutti. Pikkupakkanen hellittää, eivätkä myöhemmin lähtevät koneet enää tarvitse 80-asteista kylpyä.
Pieni tauko, ja seuraavana vuorossa on uuden yrittäjän Wingon piskuinen 40-paikkainen Turun- ja Tampereen-kone, joka lähtee kello 7.50.
Blue 1:n Helsingin-kone aikoo startata parikymmentä minuuttia Wingon perään.
Kapteeni Johan Michelsson ja perämies Janne Walverahter käyvät koneen ohjaamossa läpi koneen tekniikan tarkistuslistan ja näpyttelevät lentosuunnitelman. Kun uudet matkustajat astuvat koneeseen, ei matkustamosta saa löytyä roskia. Kapteeni Michelson on kiertänyt koneen ulkoa ja tarkistanut, että kaikki on kunnossa: ulkopinnalta ei löydy linnunraatoja tai irtonaisia esineitä.
"Rutiinia nämä tarkistukset ovat, mutta tarkkoja sellaisia", kymmenen vuotta yhtiössä kapteenina ollut Michelsson ja seitsemän vuotta perämiehenä ollut Walverahter vakuuttavat. Tunnelma on lupsakka, vaikka miehillä on kiire.
"Oulu on mukava paikka. Vahinko, ettei täällä yövytä", he naureskelevat mittareiden äärellä.
Kuudelta työnsä aloittaneet miehet jatkavat Helsingistä Kööpenhaminaan ja ovat takaisin Helsingissä kello 14:ään mennessä, jolloin päivän työvuoro loppuu.
Kadonneet laukut
Juha Kukkola RTG Oulusta huolehtii linjan päässä ahtaassa lajitteluhallissa, että kapsäkit lähtevät seuraavan Finnairin koneen mukaan. Aamukoneissa ruumaan riittää laukkuja vähän, koska moni käy päiväseltään pääkaupungissa.
Helsingin-koneen lähtöön on enää 25 minuuttia, joten jokaisen 46 matkalaukun olisi pitänyt tulla jo hihnalta käsittelyhuoneeseen. Yksi laukku on juuttunut turvatarkastukseen, mutta sekin tulee parin minuutin viiveellä. Ei hämminkiä. Kaikki on valmista.
Kukkola on varma, että kaikki Oulusta lähtevät matkalaukut menevät oikeaan koneeseen. "Tästä ne menevät kärryyn ja ruumaan. Mihin ne voisivat eksyä?" mies ihmettelee ja lähtee viemään junalla laukkuja koneeseen.
Matkustajien perässä laukkuja sen sijaan kentälle tulee paljon.
Viime kesänä tuli Helsingistä myöhässä päivittäin jopa kymmeniä kapsäkkejä. "Niitä jouduttiin sitten kuskaamaan asiakkaiden perässä eri puolille Pohjois-Suomea", RTG:n asemapalvelupäällikkö Pasi Rantala kertoo.
Suurin osa laukuista oli Finnairin Aasian lennoilta. Yhtiön Aasian-koneita tuli Helsinkiin pienen ajan kuluessa niin paljon, että matkatavaroiden käsittely jumiutui. Nyt tilanne on vähän parantunut, koska yhtiö on rukannut aikataulujaan. Muutenkin Aasian-reittien jatkolentojen matkatavarat ovat hankalia, koska näiden maiden turvatarkastukset eivät täytä EU-normeja. Niinpä Helsingistä Ouluun tulevat laukut pitää turvatarkastaa Helsingissä uudelleen.
Rantala valittelee, että vaikka matkatavaroiden käsittelyn turvamääräykset ovat tiukentuneet, aikaa käsittelyyn ei ole aiempaa enempää. Hän ei myönnä, että Oulusta jäisi aikataulun kireyden vuoksi laukkuja pois koneesta. "Mutta laukkuja voidaan joutua kuskaamaan tarkastuksen jälkeen toisen kerran koneeseen."
Tiukentuneet turvallisuusmääräykset ovat pakottaneet yhtiöitä parantamaan laukkujen käsittelyä.
Laukkujen lastaus ruumaan on paljon vaikeampaa kuin vaikkapa bussiin. On otettava huomioon, että matkustajat ja ruuman lasti ovat tasapainossa. Jatkossa tavaroiden käsittely nopeutuu, kun ne paketoidaan kontteihin. Joskus voidaan matkustajia joutua siirtämään, jotta paino jakautuisi oikein.
Turvallisuus ykkösasia
Oulun lentokentän liikenne on aamupäivän ajassaan muutaman minuutin myöhästymisiä lukuun ottamatta.
Kempeleläinen Teppo Kurola antaa turvatarkastuspisteen edessä hellät jäähyväiset Hyvinkäällä asuvalle tyttöystävälleen Susanna Merikarille. Viikon yhdessäolo on ohi ja edessä on parin viikon ero.
Kun nuori nainen tulee Kempeleeseen, hän käyttää Finnairin konetta, koska saa edullisia lentolippuja. Poikaystävä sen sijaan menee Hyvinkäälle junalla, koska VR:n opiskelijaliput ovat paljon halvempia kuin normaalihintaiset lentoliput.
Turvatarkastus on nopeasti ohi ja Susanna Merikari on "puhtaalla" puolella, josta voi enää vain vilkuttaa poikaystävälle.
Lentokenttä elää omaa selkeää rytmiään. Puolilta päivin on hengähdystauko.
"Yhtään konetta ei näy tutkassa", kertoo korkealla 29 metrin lennonjohtotornin huipulla oleva lennonjohdon päällikkö Jani Kuukasjärvi ja esittelee hulppeita näköaloja. Etelänkoneet alkavat näkyä tutkassa Jyväskylän kieppeillä, mutta seuraava kone saapuu Ouluun vasta kello 13.58.
Tornista voi nähdä, että kentällä liikkuu ainoastaan yksi huoltoauto. Tullessaan koneet laskeutuvat kentälle mereltä päin, koska silloin melu haittaa ihmisiä vähemmän. Jos mereltä tuulee, kone voi laskeutua toiseen suuntaan, koska vastatuuleen on helpompi tulla alas.
Reittikoneet lähettävät lentosuunnitelmansa tiedoksi lennonjohtoon viisi tuntia ennen kentälle tuloaan. Viivästymiset ja ruuhkat eivät vaikuta lentoturvallisuuteen, Kuukasjärvi vakuuttaa. "Vaikka kone olisi myöhässä, ei turvallisuudesta tingitä, jos koneessa on jotain vikaa."
"Lentoturvallisuus paranee koko ajan, koska automaattiohjaukset ja tekniikka menevät eteenpäin", Kuukasjärvi kertoo. Laskuissa ei näy enää pomppivia kengurubensakoneita, vaikka lentäjät olisivat mistä maasta tahansa.
Ilmatilasta ei ole pulaa Suomen toiseksi vilkkaimmalla lentokentällä, toisin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.
Jäniksetkin häädetään
Keli on hyvä, eikä jäästä ja lumesta ole tietokaan. Sähköhuoltomies on kiitoradalla, kun koneet ovat poissa.
Sähkömies Marco Näveri vaihtaa kiitoradan päässä kynnysvalon lamppua. Kiitoradan 345 ja sen reunan 100 lamppua tarkistetaan joka päivä. Erivärisiä lamppuja ei vaihdeta kuin keittiön lamppuja, vaan ne pitää liittää paikoilleen.
Huoltoporukka huolehtii myös siitä, että kiitoradan liepeillä ei ole lintuja tai jäniksiä. Viime syksynä iso airbus joutui keskeyttämään nousun, koska sen moottoriin meni peltopyitä. Moottori vahingoittui, ja se jouduttiin korjaamaan. Talvella kiitoradan liukkaus selviää kitkakärryllä. Nouseva kone ei saa ottaa sutareita eikä laskeva liukua.
Kiitoradan päässä oleva pysähdysverkko nousee yhtäkkiä ilmaan. Syyllinen tähän on kohta paikalle ajava yliluutnantti Marko Honkamäki. Verkon toiminta tarkistetaan joka päivä. Sitä ei ole tarvinnut - onneksi - kokeilla tositilanteessa ainakaan sinä kolmenakymmenenä vuotena, jonka vuoroesimies Pekka Laukka on ollut lentokentällä töissä.
Kiitoradalla ja terminaalissa on hiljaista. Lentokentän elämä muistuttaa armeijan touhua. Kiirettä, valmistautumista, kiirettä ja odottamista.