Tänä syksynä Suomen Ilmailuopistoon pyrki yli 4 000 hakijaa. Ilmailuopiston toimitusjohtajan Juha Siivosen mukaan se on ennätysmäärä.
- Lääkäreitä, apteekkareita, insinöörejä, veturinkuljettajia. Lentäjän työ vetää puoleensa myös uranvaihtajia, kun työllisyysnäkymät ovat hyvät.
Suomen Ilmailuopisto haki opiskelijoita tänä syksynä toista kertaa peräkkäin yhteistyössä lentoyhtiö Finnairin kanssa. Siivosen mukaan se on varmasti vaikuttanut hakijamääriin.
Finnair on Suomessa alan suurin työllistäjä, ja se on kertonut palkkaavansa lähivuosina satoja lentäjiä. Finnairin lisäksi Suomessa toimii myös lentoyhtiö Norra, joka työllistää parisataa lentäjää.
- Ilmailussa mennään suhdanteiden mukaan hyvin rajusti. Kun talous kasvaa, ilmailun kasvu on lähes tuplasti suurempi, ja kun talous sukeltaa, ilmailu sukeltaa syvemmälle. Se on vähän tuurista kiinni, valmistuuko aallonharjalle vai -pohjalle. Toki ajan mittaan tilanne aina tasoittuu, mutta silloin tarvitaan kärsivällisyyttä.
Esimerkiksi vielä viitisen vuotta sitten tilanne oli todella huono, ja lentäjien oli vaikea saada töitä. Nyt kasvu-ura näyttää kuitenkin erittäin lupaavalta. Talouden elpymisen lisäksi lentäjien tarpeeseen vaikuttaa Siivosen mukaan Finnairin panostus kaukolentoihin.
Siivosen mukaan kaukolennot työllistävät todennäköisesti jatkossakin suomalaisia lentäjiä, koska Suomen sijainti on niin otollinen. Helsinki on maantieteellisesti juuri sopivan matkan päässä Aasian kaukaisimmista kohteista, joihin ehtii edestakaisin vuorokaudessa.
- Se on vahvuus, jota ei voi pois ottaa. Kerrankin Suomen sijainnista on hyötyä.
Lentofani pienestä pitäen
Lentäjä Minttu Koiviston kiinnostus lentokoneisiin syttyi jo lapsena. Hän matkusteli perheen kanssa ja näki useita lentokenttiä.
- Moni ajattelee, että lentäjäksi pääseminen on tähtitieteellisen vaikeaa. Mutta itse olen ollut lukiossa keskitason oppilas. Pääsykokeessa on matemaattisia testejä, mutta ne eivät ole vaikeita. Lyhyellä matikalla pärjää.
Lukiossa Koivisto päättikin, että hänestä tulee lennonjohtaja. Oli kuitenkin odotettava muutama vuosi, koska lennonjohtajakoulun edellytyksenä oli vähintään 20 vuoden ikä.
Sillä välin Koivisto kokeili yliopistossa matematiikan opiskelua, mutta se osoittautui liian teoreettiseksi. Hän kaipasi jotakin käytännönläheisempää - sellaista, jossa omat kyvyt pääsisivät paremmin esille.
- Lentäjäkoulu oli ensimmäinen paikka, jossa pääsin testaamaan omia kykyjäni. Ennen sitä tein paljon kivoja töitä, mutta työ ei aina ollut riittävän haastavaa. Lentäjänä hankalienkin asioiden opiskelu on ollut mukavaa, eikä minun ole tarvinnut ponnistella, hän sanoo.
