Huolestunut Kalevan lukija Tommi Heinonen lähestyi toimitusta kuvan kera kysyen minne katosivat Kiikelinpuiston puiset possut. Possujen paikalla on jo noin viikon ajan ollut pelkät sorkan jäljet. Heinonen suunnitteli puuporsaat vuosituhannen vaihteessa ja kaupungin oma puuseppä teki piirustusten perusteella Tuirasta kaadetuista lehtikuusista seitsemän puistosta merelle päin pakenevaa saparohäntää.
Missä possut ovat, kaupunginpuutarhuri Taina Penttilä?
Tulimme siihen lopputulokseen, että sikojen elinkaari on kymmenen vuotta. Niillä oli jalkavaivoja, joiden takia ne jouduttiin lopettamaan.
Kohtasivatko puueläimet ilkivaltaa?
Ei. Ne saivat olla rauhassa. Puu ei vain kestä määrättömiä, kun se on tekemisissä maan kanssa. Mietimme ensin, että jos vaihtaisimme vain jalat, mutta päätimme tehdä uudet.
Mistä uusien possujen materiaali on peräisin?
Possut on tehty Nokelan Varikkopuistosta kaadetuista ruhtinaanpoppeleista. Poppeli on puuaineksena pehmeää ja sitkasta. Puusepät työstävät sitä mielellään.
Säilyykö saparohäntien ulkonäkö ennallaan?
Uusia yksilöitä on hieman muotoiltu ja ne ovat pikkuisen vanhoja lihavampia.
Milloin uusi porsaspahnue saapuu kesälaitumelle?
Uudet seitsemän porsasta asennetaan vanhojen possujen paikoille maanantaina.