Jääkiekon SM-liiga on sujunut tällä kaudella ilahduttavan tasaisissa ja tasokkaissa merkeissä.
Ilahduttavaa on myös se, että Oulun Kärpät on palannut sille paikalle millä sen olisi pitänyt olla kuluneet neljä tai viisi edellistäkin kautta – Suomen huipulle.
Näin tähän asti pelattujen pelien perusteella. Kohta päättyvän runkosarjan ja sen jälkeen alkavien pudotuspelien aikana voi tietysti vielä käydä miten tahansa. Todennäköisesti Kärpät kuitenkin porhaltaa suoraan pudotuspeleihin, mikä on paras saavutus moneen vuoteen.
Ilonaiheiden ohella pitkin kautta on kuulunut paljon ikäviä uutisia. Viimeksi näin tapahtui viikko sitten kun Jokerien Jarkko Ruutu taklasi rajusti KalPan 17-vuotiaan – siis käytännössä lapsen – Artturi Lehkosen pitkäksi ajaksi pois kaukalosta.
Ruutu itse selvisi aivan liian vähäisellä rangaistuksella, kolmen ottelun pelikiellolla. Koko loppukauden mittainen pelikielto ei olisi ollut yhtään liikaa. Nyt hän pääsee taas tekemään pahojaan kaukalossa.
Ei ollut muuten ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun tämä helsinkiläispelaaja tekee pelikentällä uskomattoman vaarallisia ja typeriä taklauksia tai muita väkivaltaisuuksia. Sitä on saanut tällä kaudella maistaa Kärpätkin.
On esitetty epäilyksiä, että Lehkonen haluttiin eliminoida sivuun, jotta KalPa ei olisi niin vahva vastustaja Jokereille tulevissa ratkaisupeleissä. Ruudun epäillään saaneen käskyn järjettömään tekoonsa.
Sitä on tietysti mahdotonta todistaa. Jos asiassa on vähänkin perää, joukkueella ei olisi mitään oikeutta pelata SM-liigassa.
Ennen kuin SM-liiga ehti edes alkaa syksyllä, juuri Jokerit aiheutti yhden Suomen jääkiekkohistorian kovimmista skandaaleista. Semir Ben Amor hyökkäsi raivohullun raivolla HIFK:n Ville Peltosen kimppuun.
Kyse ei ollut jääkiekkopelin fyysisyydestä vaan järjettömästä väkivallasta, jollainen ei kuulu edes urheilulajeista järjettömimpään ja väkivaltaisimpaan eli nyrkkeilyyn, ei edes aamuöiseen nakkikioskijonoon. Siellä Semir Ben Amorin kaltaista käytöstä valitettavan usein ilmenee.
Myös tätä hyökkäystä epäiltiin valmentajan käskytykseksi.
Käsittämättömintä suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa on, että niin hämmentävän monen mielestä tappelut kuuluvat jääkiekkoon. Kansa muka viihtyy paremmin, kun heitetään hanskat jäähän ja vedellään nyrkillä päähän. Noloa jo nähdä, kun pelaajan hermot pettävät ja hän alkaa suoltaa solvauksia.
Molemmissa iltapäivälehdissä on erittäin tasokkaat jääkiekkotoimitukset. Niistä tulee kovia uutisia, oivaltavia pelianalyysejä ja loistavasti taustoitettuja kirjoituksia suurin piirtein päivittäin.
Siksi on surullista lukea muutaman toimittajan ilmeisesti ihan tosissaan tekemiä mielipidekirjoituksia, joissa he puolustavat jääkiekkopelien aikana nähtäviä tappeluja.
Kenties Semir Ben Amor -tapauksen takia tappeluja ei liigassa ollut aluksi moneen kuukauteen. Ensimmäisen tappelun ilmaannuttua alkuvuodesta kommentaattorit oikein iloitsivat, että vihdoinkin.
Moiset kommentit eivät kuulu sivistysvaltioon.
Eräiden arvioiden mukaan tällä kaudella kaukalossa on nähty niin paljon vakaviin loukkaantumisiin johtaneita taklauksia, koska tappelut on eliminoitu kaukalosta.
Silkkaa potaskaa.
Kun siviilissä aletaan tapella paljain nyrkein niin että veri roiskuu, poliisijuttujahan siitä seuraa ja sakko- sekä vankeustuomioita. Miksi sen pitäisi jääkiekossa olla sallittua tai jopa suotavaa?
Hyvä, jos tappelut ovat vähentyneet kaukalossa. Ne pitää eliminoida kokonaan. Samoin rajut taklaukset – niin tahalliset teurastukset kuin tahattomat virheet pitää saada pois.
Kun ne saadaan kokonaan ja lopullisesti kitkettyä, jääkiekko on hieno laji. Edelleen se ainoa urheilulaji jota viitsii seurata.