Oulu Liki 60 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että ministerin ei ole sopivaa olla ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Kaikkien puolueiden kannattajien enemmistö on asiasta samaa mieltä. Keskustan kannattajat vastustavat ministerien ehdokkuutta hieman muita vähemmän.
Tiedot ilmenevät Kalevan Suomen Gallupilla 18.-26. elokuuta teettämästä kuntatutkimuksesta.
Huippuehdokkaiden, pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ja valtionvarainministeri Antti Kalliomäen (sd.) vaalipiirissä Uudellamaalla suhtaudutaan ministerien mukaan tuloon hieman muuta maata kriittisemmin. 65 prosenttia uusimaalaisista vastaajista ei pidä ministerien ehdokkuutta sopivana. Pohjoissuomalaisista tätä mieltä on vain 55 prosenttia.
Ministerien ehdokkuutta vastustetaan eniten pääkaupunkiseudulla. Myös työttömät ovat ministerien ehdokkuutta vastaan muita enemmän.
Maanviljelijät ja opiskelijat suhtautuvat muita suopeammin ministerien ehdokkuuteen. Viljelijöiden enemmistö (55 prosenttia) kannattaa ministerien ehdokkuutta.
Vain ääniharavoina
Vilkkaassa keskustelussa on epäilty, että ministerit ovat vain niminä vetämässä ääniä, eivätkä aio tosissaan osallistua kunnallispolitiikkaan. Ministereillä ei uskota olevan tarpeeksi aikaa osallistua valtuustotehtäviin.
Kyse ei ole oikeudellinen. Eräitä laissa olevia poikkeuksia lukuunottamatta jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella on oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Ongelma on, että puolueet eivät tahdo saada riittävästi ehdokkaita.
Muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) on julkisuudessa ihmetellyt ensi vuonna aloittavien valtiosihteereiden tarvetta, jos ministerit ehtivät osallistua kunnallispolitiikkaan.
Tämän hetken tietojen mukaan ministereistä mukaan syksyn vaaleihin lähtevät Vanhasen ja Kalliomäen lisäksi toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos (r.) Oravaisista, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre (sd.) Imatralta, opetusministeri Tuula Haatainen (sd.) Helsingistä ja peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) Liedosta. Kuhmolainen ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki (kesk.) lähtee ehdokkaaksi kunnallisvaalien sijasta Kainuun maakuntavaltuustoon.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd.) ei ole vielä ilmoittanut osallistumisestaan.
Oululaisista ministereistä Lipposen hallituksen kunta- ja alueministeri Martti Korhonen (vas.) oli Oulun kaupunginvaltuuston jäsen viime kunnallisvaaleihin saakka, jolloin hän ei asettunut ehdolle ministerinä ollessaan. Kulttuuriministeri Suvi Lindèn (kok.) oli kaupunginvaltuustossa koko ministeriaikansa. Matti Ahde (sd.) puolestaan oli valtuustossa osan ministeriaikaansa.
Roolit sekoittuvat
Kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen Tampereen yliopistosta on tiukka. "Mielestäni ministerit eivät saisi missään tapauksessa olla valtuutettuina. Silloin lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta menee auttamattomasti sekaisin. Valtuutettu toteuttaa niitä lakeja, joita ministerit ja eduskunta päättävät. Ministerin ja kunnanvaltuutetun roolit eivät sovi yhdelle henkilölle."
"Ajan puute on vain käytännön kysymys, joka on mahdollista poistaa, jos suunnittelee aikansa oikein." Ryynäsen mielestä paljon tätä tärkeämpää on, että kyse on oikeusvaltion keskeisestä periaatteesta, vallanjaosta. Oikeusvaltiossa valtaa ei saa keskittää liikaa yhteen pisteeseen.
Ryynänen ei katso hyvällä sitäkään, että kansanedustajat ovat valtuustossa. "Kansanedustajien säätämiä lakeja pannaan täytäntöön kunnissa. Se, että itse on säätämässä lakeja ja hyppää sitten täytäntöönpanoon, ei ole korrektia. Siinäkin roolit sekoittuvat."
"Tämä on periaatteellinen kysymys. Se on esimerkki kansalaisille, että voi huseerata monilla tuoleilla."
Ryynänen perää keskustelua siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. "Ei kaikki, mitä laki ei suoraan kiellä, ole uudessa tilanteessa hyväksyttävää."
Ryynäsen mielestä kunnallispolitiikan ongelma on muun muassa, että kunnan henkilökunta miehittää valtuustopaikkoja. "Valvottavat, joita valtuuston pitäisi valvoa, ovat valvojina. Roolit sekoittuvat auttamattomasti."
Joissain kunnissa kunnan henkilöstö tai heidän omaisensa muodostavat jopa enemmistön valtuustossa. Myöskään poliitikkojen kytkökset kansalaisjärjestöihin eivät ole ongelmattomia.