Oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kyvyttömyys ratkaista Valviran vakuutuslääketieteellisten lausuntojen loppumisesta syntynyttä oikeusturva-aukkoa on pöyristyttävää.
Vaikka Valviran 1,5 vuotta sitten tekemä yksipuolinen päätös lopettaa lausuntojen antaminen saattoikin tulla yllätyksenä, on ministeriöillä ollut nyt riittävästi aikaa yrittää löytää edes jonkinlainen väliaikainen ratkaisu ongelmaan.
Minkäänlaista kohenemista hyvin vakavaan oikeusturvaongelmaan ei ole saatu, eikä näytetä saavan. ”Neuvotteluja jatketaan edelleen”, ministeriöistä todetaan. Siis jappastaan ainakin toinen mokoma lisää.
”Saatamme mahdollisesti pohtia jonkinlaisen väliaikaratkaisun luomista” on sosiaali- ja terveysministeriön ympäripyöreä lausunto siitä, että edes minkäänlaisia lupauksia asiassa ei uskalleta antaa.
Kortilla tuntui olevan sekin, että ministeriö uskalsi ulospäin kertoa keskustelevansa asiasta nimenomaan Valviran kanssa.
Toivottavasti se tarkoittaa sitä, että ministeriö ylipuhuu kaikessa hiljaisuudessa Valviran vaikka lisärahoituksen turvin jatkamaan lausuntojen antamista siksi aikaa, kun maahan on saatu luotua uusi vastaava järjestelmä.
Pysyvä pitkäaikaisratkaisu on määrä saada luotua surkuhupaisat mittasuhteet saaneessa sosiaali- ja terveysuudistusfarssissa.
Järkevimmältä tuntuisi säätää lausuntojen antaminen Valviran lakisääteiseksi tehtäväksi ja antaa sille siihen vaadittavat resurssit.
Lausuntojen antaminen maksoi Valviralle 50 000–100 000 euroa. Se on summana niin pieni, ettei sen löytyminen voi vaatia ministeriöiltä kuin tahtoa.
Ministeriöiden venkoillessa pieni ihminen kärsii. Käräjä- ja hovioikeuden istuntosaleissa kautta maan käsitellään juttuja, joissa tavallinen kuluttaja kiistelee vakuutuskorvauksistaan vakuutusyhtiönsä kanssa.
Tuomioistuimet eivät enää voi käyttää puolueetonta tahoa edustaneen Valviran asiantuntijalausuntoja ratkaistakseen vaikeita lääketieteellisiä kiistoja, vaan tuomarit päättävät nyt yksinään, kallistuuko vaaka kuluttajan vai vakuutusyhtiön puolelle.
Puheenjohtajilla on ratkaisupakko eli jonkinlainen tuomioistuimen kanta riitoihin saadaan kyllä joka kerta, mutta jatkossa se uhkaa lipsahtaa entistä useammin pöpelikköön.
On päivänselvää, että yksittäinen ihminen on helisemässä taistellessaan isoa vakuutusyhtiötä vastaan. Etenkin vähävaraisten ihmisten tilanne on yhä surkeampi.
Vaikka vakuutusyhtiöitä kiistat yksittäisten asiakkaiden kanssa eivät suuremmin hetkauta, voivat ne vakuutuksenottajan näkökulmasta olla loppuelämän mullistavia tragedioita.
Jos syntynyt ongelmatilanne koskettaisi vain jompaakumpaa ministeriöistä, olisi se jo tavalla tai toisella ratkaistu. Koska se ikävä kyllä sattuu liippaamaan kummankin ministeriön intressejä, pallottelevat ne asiaa maksumieheksi joutumisen pelossa ties miten kauan.
”Miehet istuu, asiat makaa, palkka juoksee ja pienet ihmiset kärsii” on kuvaava ilmaisu tästäkin oikeuslaitosta koettelevasta ongelmasta.
Oikeusministeri Anne-Maja Henrikssonin (r.) mukaan ainakin tilapäinen ratkaisu on löydettävä mahdollisimman nopeasti.
Herätys, Henriksson! Se olisi pitänyt löytää jo aikaa sitten. Oikeusministerin eduksi kerrottakoon, että hän sentään suvaitsi vastata asian etenemistä koskevaan tiedusteluun toisin kuin toisena vastuuministerinä ongelman esiintuloajan ollut, Valviran toimintaa valvonut peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.).
Poispotkimisensa myötä Guzenina-Richardson pääsee luikkimaan vastuusta ja katseet kääntyvät seuraajaan Susanna Huoviseen (sd.). Löytyykö hänestä ruutia muuhunkin kuin jappasuun?