Maa- ja metsätalousministeriö julkaisee syksyllä kansallisen pellavaohjelman esiraportin. Tavoitteena on oma pellavaklusterinsa, kertoo kaupallinen neuvos Seppo Koivula: "Luonnonkuidut ovat vahvasti tulossa."
Luonnonkuituja vahvistaa se, että teollisuuden kierrätettävyysvaatimukset kasvavat. Mutta vaikutusta lienee myös sillä, että EU:n tuore maatalouslinjaus korostaa aikaisempaa enemmän laatua ja ympäristöä, Koivula arvioi.
EU aiheutti 90-luvun lopulla tukipolitiikallaan äkkibuumin kokeilla sotien jälkeen unohtuneita kulttuurikasveja, kuten pellavaa. Lobbaajana lienee toiminut etenkin Ranskan ja Belgian perinteinen pellavatekstiiliteollisuus.
Pahat kielet kertovat lämpimien maiden viljelijöiden polttaneen pellavat ja ottaneen pelkästään tukiaiset. Nykyään tuki onkin palautettu viljan tasolle.
Suomessa sekä kasvinjalostus että jatkojalostus olivat jääneet nollavaiheeseen, kuvaa ensi pellavaprojektin päällikkö, MTT:n erikoistutkija Matti Luostarinen alkutilannetta: "Meille alkoi tulla kymmeniä ja taas kymmeniä tuotekehittelyhankkeita."
Uskoa ketjuun
Koivulan mielestä Suomi onkin saanut pellavatuilla enemmän aikaan kuin moni EU-maa. Joskin hänestä mukaan lähdettiin "hiukan myöhään": "Eurooppalaisissa tutkimushankkeissa olisi pitänyt olla aktiivisemmin."
"Tämä ei ole innovaation loppu, vaan päinvastoin", Koivula luottaa pellavaan. Siksi viljelijätkin on vielä saatava "uskomaan ketjuun".
"Uudella aloittavalla yrityksellä on uusien aloittavien yritysten ongelmat", Koivula arvioi markkinapaineita.
Esimerkiksi Flaxlin Oy, joka tuottaa pellavakuiduista ainoana valmistajana tyyppihyväksyttyä eristemateriaalia, on jättänyt yrityssaneeraushakemuksen. Kynnyksenä on isojen toimijoiden hallitsema erittäin konservatiivinen rakennusala.
"Nuoremmat tuntevat ja tietävät", toimitusjohtaja Jukka Nikkanen sanoo pellavaeristeestä ja vakuuttaa toiminnan jatkuvan. Hän ennakoi Flaxlinin liikevaihdon kuusinkertaistuvan tänä vuonna. Tavoitteena on miljoona euroa: "Break even on meillä ehkä 1,5 vuoden päästä."
3-5 vuoden päästä modernin tehtaan pellavantarve tulee olemaan noin 8 000-10 000 hehtaaria. "On erittäin huono, jos viljelijät vetäytyvät", Nikkasta huolettaa. Siitäkin huolimatta, että kotimaisesta pellavasta joutuu maksamaan "selkeästi enemmän".
Jotta orastavien yritysten rahoitus turvattaisiin jatkossa, on kehitettävä yhteistyökuvioita: "Pitää olla isompia ja vakavaraisempia yrityksiä mukana", Koivula kaavailee. Muuten pellavatuotteiden kehittely tökkää viimeistään markkinointiin. Apua ministeriöstä luvataan myös ylimaakunnallisen kehittämishankkeen Alman taholta. Sen rahoitusta hoidetaan TE-keskusten kautta.