Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin valmistautumisessa kevään eduskuntavaaleihin on jotain samaa kuin keskustan kunniapuheenjohtajan, europarlamentaarikko Paavo Väyrysen puuhastelussa.
Väyrynenhän ilmoitti palaavansa Brysselistä kotimaan politiikkaan, jos hänet valitaan seuraavan hallituksen ulkoministeriksi. Soini puolestaan ilmaisi tahtonsa viedä perussuomalaiset hallitukseen periaatteella ”kaikesta muusta voidaan neuvotella” paitsi tukipakettipolitiikan jatkamisesta.
Itselleen Soini sovittelee jo pääministerin palttoota. Perussuomalaisten hän odottaa saavan kuusi ministeriä. Se on aika paljon, jos hallituksen koko pienenee 12 ministeriin niin kuin Soini esitti tavoitteeksi pari kuukautta sitten.
Turun Sanomille antamassaan haastattelussa Soini kertoo puoleensa aikovan suurimmaksi puolueeksi 20 prosentin kannatuksella ja 45 kansanedustajalla.
Se vaatisi jo melkoista jatkojytkyä kevään eduskuntavaaleissa, sillä Helsingin Sanomien joulukuun alun mielipidemittauksen mukaan keskusta on ylivoimainen ykkönen ja perussuomalaiset vasta sen kolmas haastaja. Sitä paitsi pesusuomalaisten kannatuskäyrä sojottaa alaspäin ja keskustan ylöspäin.
Jos perussuomalaiset mielii suurimmaksi puolueeksi, tavoitepakista täytyy löytyä jo muutakin kuin EU:n menneiden aikojen tukipolitiikan manaamista ja autoveron alennusta. Suomen talous on siinä tilassa, että ainakin pääministerin paikkaa tavoittelevalla puolueella tulee olla jokin käsitys siitä, millä tämä maa nostetaan suosta.
Ministeripaikkojen jakamisella tässä vaihteessa on vain viihdearvo. Karhua ei tunnetusti kannata nylkeä ennen kuin sen saa kaadetuksi.
Pääkirjoitus