Poliitikkojen palkkiovirat ovat tämän päivän Suomessa vähissä. Häivähdys menneestä maailmasta saatiin kokea alkuviikosta, kun julkisuuteen singahti tieto, että peruspalveluministeri Liisa Hyssälää himottaisi Kunnallisen eläkevakuutuksen (Kevan) toimitusjohtajan paikka.
Keskustanaiset vaativat Hyssälää Kevan johtoon. Keskustan valtuuskuntaryhmä Kevassa ei korviaan lotkauttanut naisten esitykselle. Ryhmä esittää Kuhmon kaupunginjohtajaa, Kevan hallituksen varapuheenjohtajaa Markku Kauppista tehtävään.
Hyssälä ei ole hiiskunut asiasta mitään, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että ministeri taisi jo nähdä itsensä kovapalkkaisena eläkepomona. Kevan toimitusjohtajalle maksetaan enemmän kuin Suomen pääministerille.
Keskustanaiset eivät olisi esittäneet Hyssälää, jos ministeriltä ei olisi tullut vihreätä valoa. Teoriassa Hyssälällä on vielä mahdollisuus päästä Kevaan, koska virallisesti valinta tapahtuu pääsiäisen jälkeen. Käytännössä virkahissi meni jo Hyssälän ohi ja hyvä niin.
Hyssälän hyppääminen eläkepomoksi olisi poliittista rintamakarkuruutta ja äänestäjien huijaamista.
Hyssälä on vasta vuoden verran toteuttanut vaalilupauksiaan laittaa sosiaali- ja terveyspalvelut kuntoon, joten työsarkaa on vielä runsaasti.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen nimi on pyörinyt myös spekulaatioissa. Tosin Pekkarinen on ponnekkaasti kiistänyt huhut.
Ministerin siirtyminen virkauralle saa yleensä puoluetovereiden keskuudessa laajaa tukea. On ihme ellei keskustan varapuheenjohtaja Mari Kiviniemi ehtinyt jo haaveilla ministerisalkusta, kun Hyssälän nimi Kevan johtoon ponnahti julkisuuteen.
Puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas luki varmasti mielellään pohdintoja siitä, että Pekkarinen saattaisi siirtyä eläkejohtajaksi.
Suomen Pankki oli ennen sopiva jäähdyttelypaikka merkittäville poliitikoille.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on tervehdyttänyt pankin nimityspolitiikkaa. Halonen on nimittänyt pankin johtokuntaan henkilöitä ensisijaisesti asiantuntemuksen eikä poliittisen kokemuksen perusteella. Presidentin linja on seuraavan kerran testissä tänä keväänä, kun pankille valitaan uusi pääjohtaja.
Kansaneläkelaitoksen ja Yleisradion johtajapaikat ovat edelleen varsin poliittisia nimityksiä. Kulisseissa etsitään parhaillaan seuraajaa Ylen pääjohtajalle Arne Wessbergille, jonka jatkokausi päättyy tämän vuoden lopulla. Olisi suuri yllätys, jos paikalle ei nimitettäisi SDP-taustaista henkilöä.
Maaherran paikat ovat olleet tärkeitä palkintovirkoja ansioituneille poliitikoille. Vaikka läänien määrää ja valtaa on karsittu, maaherrojen paikkoja riittää kahdelle demarille ja keskustalaiselle sekä yhdelle kokoomuslaiselle.
Alkon, Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen johtajavakanssit ovat viime vuosina menneet poliitikoilta sivu suun. Bisnes on koventunut sen verran, ettei pelkästään poliittisilla ansioilla nousta edes viina- ja rahapeliyhtiöiden johtoon.
Punamultahallitus saisi pahan tahran, jos istuva ministeri lähtisi tässä vaiheessa hallituskautta muihin tehtäviin.
Puolueet pyrkivät tekemään virkanimityksistä paketteja. Valtapuolueiden, keskustan ja SDP:n taidonnäyte "sulle mulle" -paketista oli Esko Ahon nimitys Sitran yliasiamieheksi ja Raimo Väyrysen Suomen Akatemian pääjohtajaksi.
Toivottavasti hallitus ei lipsu pätevyydestä virkanimityksissä. On aina tietenkin muistettava, että myös poliitikko voi olla pätevä johonkin virkaan. Poliittinen kokemus ei saa olla este tai ansio virkauralle.