Noin 1,6 miljardin euron lainapaketin hyväksyminen ei ole Suomelle läpihuutojuttu, eikä pidäkään olla. Paketti on käytävä huolella läpi eduskunnassa. Tiistain räväkkä keskustelu suuressa salissa kertoikin, että näin tehdään.
Parlamentarismiin kuuluu kuitenkin se, että kun hallitus on käynyt sisäiset vääntönsä ja antanut esityksen eduskunnalle, hallituspuolueet ja niiden ministerit seisovat ikävänkin esityksen takana. Vain omantunnon kysymykset ovat poikkeus tästä säännöstä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen tunnettiin takavuosikymmeninä yllätyksellisenä poliitikkona, joka nosti sooloilullaan hallituskumppanit monesti takajaloilleen. Kun Väyrynen palasi ministeriksi 2007, moni aprikoi, malttaako hän pysyä ruodussa.
Malttia riitti kohtuullisesti kolmisen vuotta, mutta se petti keskiviikkona Ilta-Sanomissa ja Ylen Ykkösaamussa. Vanhalla tyylillään esiintynyt Väyrynen sanoi, että Kreikka-paketista on vielä keskusteltava keskustan ministeri- ja eduskuntaryhmässä sekä koko hallituksessa. Hän ei asettunut suoraan poikkiteloin, mutta paljonkaan ei puuttunut.
Kehäkettuna Väyrynen varmasti tietää pelisäännöt. Näyttää vain siltä, että kun keskustan puoluekokoukseen on noin kuukausi, puolueen johtoon mielivä Väyrynen hakee tunteita kuumentavasta asiasta tukea heiveröiselle kannatukselleen. On hyvä, että useat Väyrysen puoluetoverit asettuivat hallituksen taakse jo heti keskiviikkona.
Tietysti Väyrynen saattaa palata ruotuun yön yli nukuttuaan ja käytyään jonkinlaisia jatkokeskusteluja. Jos näin ei käy, pääministeri Matti Vanhasen on puututtava asiaan. Hän on toppuutellut ministereitä puhumasta keskeneräisistä asioista; samaa logiikkaa voi käyttää jälkipuheisiin.