Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on osoittanut kyvyttömyytensä johtaa sote-uudistusta, joten ainakin hänet pitäisi siirtää sivuun.
Hallituksen tärkeimpiin tavoitteisiin asetetun sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistuksen valmistelu on osoittautunut sen luokan amatöörimäiseksi puuhasteluksi, että on korkea aika vaihtaa uudistuksen vetäjä. Tällä menolla kunnianhimoinen hanke kuivuu kokoon.
Sote-uudistuksen vastuuhenkilö, peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) on osoittanut kyvyttömyytensä johtaa näin merkittävän muutoksen eteenpäin viemistä.
Osaamattomuutensa vuoksi hän on kompuroinut muutosprosessin kaikilla askelmilla.
Kovin korkeita pisteitä ei voi antaa hänen ministerikollegalleen, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikollekaan (kok.). Guzenina-Richardson olisi tarvinnut sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa pidemmän aikaan painiskelleen kokeneemman ministerin apua, mutta tätä ei ole tullut. Päinvastoin, kapuloita rattaisiin kylläkin.
Viimeisin kärhämä sote-uudistuksen ympärillä puhkesi viikonloppuna kokoomus- ja demariministereiden nakellessa toisilleen lakiuudistusta valmistelevan työryhmän kokoonpanosta.
Guzenina-Richardson nosti työryhmän vetäjäksi oman puolueensa mielitietyn ja jätti ministeriössä lainvalmistelusta vastaavan kokoomustaustaisen kansliapäällikön Päivi Sillanaukeen työryhmän ulkopuolelle.
Julkisuudessa Guzenina-Richardson ja Risikko kävivät sanasotaa kuin pahasuiset kiistakumppanit ainakin. Ministereiden sananvaihdon perusteella on vaikea uskoa, että heillä ja sitä kautta koko hallituksella olisi yhteinen tavoite, johon sote-uudistusta haluttaisiin johdattaa.
Jos hallituksella ei ole selkeää suuntaa, ei ole ihme, että ministerit pelaavat omia pelejään ja tilanne pysyy kaoottisena. Tällä menolla uudistuksen rakentelu kohtaa koko ajan vaikeuksia yksistään hallituksen sisällä. Puhumattakaan, että oppositio roolinsa mukaisesti pyrkii kampittamaan jokaisen hyvänkin yrityksen.
Hallituksen pelisääntöjen mukaan kukin ministeri kantaa vastuun omasta sektoristaan. Sote-uudistuksen kohdalla tämä ei toimi, koska Guzenina-Richardsonin osaaminen ei selvästikään riitä hallitsemaan näin laajaa kokonaisuutta.
Osaltaan Guzenina-Richardsonin avuttomuus ilmentää sitä, että hän yrittää taiteilla sosiaalidemokraattien eri suuntausten välillä. Tämä näyttäytyy ulospäin linjattomuutena ja omituisena poukkoiluna.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle (sd.) tilanne on kiusallinen. Paineen alla hänen on vaikea tehdä henkilövaihdoksia etenkin, kun demareiden kärkikaartin sisällä on monenlaista ristivetoa.
Jos Guzenina-Richardson ja Risikko jatkavat eriseuraisuutta ja toistensa kampittamista, sote-uudistus hyytyy. Tämä puolestaan ei voi olla vaikeuttamatta kuntauudistuksen toteuttamista.
Uudistuksilla alkaa olla kiire, mikäli tämä hallitus aikoo ne toimeenpanna. Seuraavien eduskuntavaalien lähestyminen tuskin edesauttaa vyyhdin purkamista.