Tanja Saarelalta oli taitava veto pyytää Iltalypsyn kansallispukuisena Aunena kansan hurmanneen Taina Westin kirjansa tekijäksi. Kirjan tekee houkuttelevaksi se, että miten taistolaistaustainen kulttuuritoimittaja kirjoittaa missitaustaisesta kepupoliitikosta.
Ristiriitaisuudet herättävät tunteita. Naisten pitäisi olla kuin kahdelta eri planeetalta. Mikä on sitten lopputulos?
West myöntää reilusti, ettei ole pysynyt viileänä ulkopuolisena tarkkailijana kirjoittaessaan Saarelasta. Tämän huomaa kahlatessaan nopeasti 117-sivuisen kirjan läpi, jossa naiset tarinoivat keskenään. Se on ylipitkä naistenlehden haastattelu.
Saarela ei ole antanut viime aikoina henkilöhaastatteluja. Ja jos on antanut, juttujen kepeys on ollut höyhenen luokkaa. Saarela on säästänyt herkkupalat kirjaan.
Kirja paljastaa, että ministerikin on vain ihminen. On rohkeaa kertoa omasta masennuksestaan.
Masennuksen taustalla on kirjan mukaan median ja kollegoiden vähättely. Ulkopuolisten ei ole syytä alentua pohtimaan, mikä on syy ja mikä on seuraus.
Henki kirjassa on, että Saarela on joutunut uhraamaan liikaa julkisuuden alttarille ja media on kohdellut häntä kaltoin. Tästä huolimatta Saarela avaa kirjassa täysin kotialbuminsa. Tuore aviopuoliso Olli Saarela ja lapset esitellään tuorein kuvin.
Saarela on arvoitus kirjankin jälkeen. West tuskaili julkistamistilaisuudessa joutuneensa Saarelan viralliseksi puolustajaksi.
Valitettavasti Saarela ei sairauslomansa johdosta päässyt paikalle. Olisimmeko kuulleet ministerin, joka olisi puhunut kerrankin yhtä selkeästi ja kirosanoja säästelemättä kuin kirjan sivuilla?
West paljasti, että Saarela poisti kirjasta voimasanoja. Sen verran kiroilua jäi, että kirja on osittain elämänmakuinen, vaikkakin hyvin laskelmoitu.
Westiltä olisi odottanut myös lähdekriittistä asennetta. Budjettiväännöistä löytyy myös toisenlaisia kertomuksia.