Kyläyhdistykset voisivat sisäasiainministeri Kari Rajamäen (sd) mukaan ottaa enemmän vastuuta palveluista ja lähteä hankkeisiin, joihin liittyy suuriakin taloudellisia riskejä. Varkauden lähellä Harjunrannan kylällä lauantaina puhunut ministeri huomauttaa, ettei kyseessä ole kuitenkaan toiminta, joka korvaisi kuntapalvelut.
Rajamäki ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisiin bisneksiin ja riskinottoihin hän kylien väkeä usuttaa. Kyläkulmilla kun jo nyt askarellaan hiki hatussa erilaisten hankkeiden kimpussa tarkoituksena pitää kylä edes jollain tapaa elävänä ja turvata siellä vielä asuvien ihmisten viihtyvyys.
Samaan aikaan kehityksen pyörä pyörii toiseen suuntaan. Väki vähenee ja vanhenee. Palvelut loppuvat: niin kauppa, pankki, posti kuin koulukin ovat häipyneet aika päiviä sitten. Linja-autotkaan eivät liiku muulloin kuin kouluaikana, jos silloinkaan. Ja kun ei pääse bussilla edes asioille, ikäihmisten on pitänyt ottaa kimpsunsa ja muuttaa kökkötaloon kirkolle.
On toki hyvä, että arvon ministerit kantavat huolta elosta muuallakin kuin suurissa keskuksissa. Eväät tuntuvat kuitenkin jäävän vain julistuksenomaisiksi tahdonilmaukseksi. Kuten Rajamäen puheessa, missä hän kehuu hallituksen tavoitteena olevan kaventaa eri alueiden kehittämisedellytyksissä olevia eroja. Kuningasajatuksena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa.
Katin kontit. Pelkää sananhelinää. Mitään merkkejä siitä, että tahto muuttuisi toiminnaksi, ei ole näköpiirissä. Saahan sitä toki julistaa, pitää heinäpuheita helteellä, ministerikin. Kehitellä nyt jotain riskibisneksiä, kun eivät edes perusbisnekset pyöri. Rajamäki voisi paneutua enempi siihen, miten peruspalvelut saataisiin turvattua syrjäkulmilla.
Näillä näkymin sivukyliltä on kohta lähdettävä kaikkien muiden paitsi väen siltä yhdeltä maatilalta, jolle jää elonsaumaa euro-Suomessa. Voi vain kysyä, mikä on valtion vastuu palveluista. Hyviä lakeja on tehty, kiitos siitä eduskunnalle ja hallituksille. Mutta riittävätkö rahat? Asiantuntijat sanovat, että ei.
Palveluita voi toki tarjota muukin kuin kunta, kuten Rajamäki toivoo. Kyläyhdistyskö? Varmaan tiettyyn rajaan asti, useimmiten hyvin suppealla alueella. Kyläyhdistysten toiminta perustuu pitkälle vanhaan kökkä- eli talkooperinteeseen. Vaikka sen kylkeen saadaankin Brysselin rahaa, pysyvän ja pitkäjänteisen palvelun rakentaminen sen varaa kätkee epävarmuuden jatkosta.
Tietysti palvelun tarjoaja voi olla yksityinen ihminen tai yritys. Mutta ei ole. Syy on yksikertainen: ei kannata. Jos jokin on taloudellisesti tuottavaa, aina löytyy joku joka on valmis tekemään sen ja korjaamaan eurot kotiin.
Sinänsä mielenkiintoista, että ministeri sälyttää vastuuta kehittämisestä kunnanosan eli tässä tapauksessa kylän harteille. Samaan aikaan kun toiset ministerit, mahdollisesti myös Rajamäki eri yhteydessä, antavat ymmärtää, että kunnat ovat liian pieniä yksiköitä palvelujen järjestämiseen.
Elämä maaseudulla on rakentunut pitkälle maa- ja metsätalouden varaan. Nämä muodostanevat tukirangan jatkossakin. Tosin ne tarvitsevat väkeä entistä vähemmän. Vapautuvan väen paikka on siellä, missä se on aina ollut - siellä, missä on työ. Mitään estettä ei ole sille, etteikö uusi työ voi olla maalla. Elinkeinoja kun ei rajoiteta enää niin kuin 1800-luvulla.