Kulttuuriministeri Tanja Karpela matkustaa tämän kuun lopussa kolmeksi viikoksi Intiaan yhteisöön, jota johtaa kannattajiensa jumalhahmona pitämä äiti Amma. Karpelan lomakohde ei ole kaikkein perinteisin, ja se on herättänyt oudoksuntaa ja tarjonnut iltapäivälehdille lööppiaiheita moneksi päiväksi.
Periaatetasolla voi kysyäkin, syntyykö ongelmia, jos kirkollisasioista vastaava ministeri osallistuu hindulaisperäisen liikkeen järjestämään toimintaan. Karpela itse on huomauttanut menevänsä Intiaan tekemään vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyyshankkeisiin ja korostanut, että aikoo vastakin pysyä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä. Hän vertaa äiti Ammaa toiseen Intiassa toimineeseen auttajaan, katoliseen nunnaan äiti Teresaan.
Karpelan puolustajat, kuten pääministeri Matti Vanhanen, ovat todenneet, että lomansa ministerit voivat käyttää vapaasti parhaaksi katsomallaan tavalla. Ihan näin ei asia ole, sillä ministeri ei voi lomansa alussa ripustaa virkaansa työpaikan naulakkoon samalla tavalla kuin tavallinen palkansaaja voi.
Tästä huolimatta Karpela on nyt joutunut matalamielisen ja tarpeettoman paheksunnan kohteeksi. Jos ministeri on viehättynyt intialaisgurun ajatuksista, hänellä on siihen jo uskonnonvapauden perusteella oikeus. Ja jos Karpela hoitaa kirkkoa koskevat ministerin tehtävät moitteettomasti, asioiden pitäisi olla kunnossa. Kulttuuriministeri ei kuulu Suomen kirkon päättäjiin eikä hän luo kirkon oppia.
Sen sijaan voi ihmetellä, kuinka kiireinen ministeri ehtii lähteä kesken talven peräti kolmen viikon lomalle ulkomaille. Kesällä asian ymmärtäisi paremmin.