Harva riviministeri joutuu sellaisen tykityksen kohteeksi kuin kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk.) tiistaina valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa.
Karpelan toimittajabrunssi veti väkeä. Kahdeksankymmentä toimittajaa oli saapunut selvittämään, miten politiikan tähtijulkkis on sisäistänyt kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan kiemurat. Muutama toimittaja, joka ei ollut ilmoittautunut, käännytettiin ovelta.
Herkullista aamiaista Karpelan kanssa oli tullut nauttimaan suuri joukko kulttuuritoimittajia, muutamia urheilutoimittajia ja useita aikakauslehden toimittajia. Hännänhuippuna oli kourallinen politiikan toimittaja. Ministerit saavat vastaavanlaisissa tilaisuuksissa tyytyä keskimäärin kahteenkymmeneen toimittajaan.
Karpela on aloittanut ministeriuransa taitavasti median suhteen. Hän ei suostunut heti valtaisaan haastatteluputkeen, vaan ilmoitti ensin perehtyvänsä hallinnonalansa asioihin. Keskivertopoliitikko antaa yleensä kommentin asiasta kuin asiasta ja tietämättä siitä välttämättä mitään.
Karpelan ministeriys ei reilun kuukauden aikana unohtunut kansalaisten mielistä. Kulttuuriministeri piti kaksi puhetta. Hän lupasi jatkossakin ilmaiset hautasijat veteraaneille. Toisessa hän puuttui väkivaltaviihteeseen.
Opettajat turvana
Toimittajatilaisuuden alussa Karpela kertoi huomanneensa kuukauden aikana, että ministeriössä on parhaat mahdolliset asiantuntijat. Karpelan tärkeimmät "opettajat", kansliapäällikkö Markku Linna ja ylijohtaja Kalevi Kivistö, istuivat brunssilla hänen molemmin puolin.
Muutamia kertoja hän turvautui virkamiehiin ja pyysi täydentämään vastaustaan.
Karpela hallitsi puolitoista tuntia kestäneen tentin varsin tyydyttävästi.
Häneltä penättiin kaikkea mahdollista, mitä hallitusohjelmaan kirjatut kulttuurilinjaukset tarkoittavat käytännössä.
Vahvimmillaan Karpela oli puhuessaan lasten ja nuorten kulttuurista ja siitä hän puhui kansantajuisesti.
Ministerin puheeseen oli tarttunut hiukan jo byrokraattista kulttuurislangiakin.
Toimittajabrunssi oli hyvin paljastava; ministeri oli perehtynyt hallinnonalansa kysymyksiin. Varmasti osa jäi kaipaamaan vahvempia kulttuurilinjauksia.
Karpela oli kuitenkin lukenut läksynsä tunnollisesti. Mitä muuta olisi voinut odottaa julkisuushallinnan ammattilaiselta?