Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on postinsa kovimman paikan edessä Brysselissä, jossa EU:n maatalousministerit aloittavat tänään kokouksensa. Paineita lisää keskustan kunnallisvaalitappio. Se kiristää peruskannattajajoukon otetta puolueeseen.
Brysselin työlistalla oleva maatalouden terveystarkastus ei ole mikään kevyt keuhkojen kuuntelu. Nyt päätetään unionin maatalouspolitiikan uudistamisesta vuonna 2013 alkavalla rahoituskaudella.
Anttilalla on paljon pelissä suomalaisen maatalouden ja tuottajien tulevaisuuden kannalta. Tyhjin käsin hänen ei parane torstaina kotiin palata. Tuottajat vaativat, että ministerin kädessä on kirjekuori jonkinlaisista erityisjärjestelystä Suomen osalle. Mutta onko kuori tarpeeksi paksu?
Moneen muuhun aikaisempaan maa- ja metsätalousministeriin verrattuna Anttila on päässyt tähän asti viljelijäväen puolelta suhteellisen helpolla. Osasyy on se, että Anttila on pitänyt tiiviisti yhteyttä Maataloustuottajien Keskusliittoon (MTK:n) ja suoraan talonpoikiinkin. Hän on jakanut auliisti tietoa sekä jaksanut selittää, missä mennään ja miksi.
Samalla Anttila on turvannut omaa selustaansa. Nyt tuottajakenttä odottaa tiettyä vastapalvelusta. Kentän tuleva käytös mitataan sillä, mitkä ovat ministerin tuomiset.
Suomen maatalouden kannalta pöydällä on keskeisiä asioita: maidon ja naudanlihan tuotanto sekä tärkkelysperuna.
Puntarissa on myös pohjoisen tuen, 142-tuen tuleva muoto. Itse tuki on pysyvä, mutta nyt linjataan sitäkin, saako tukea jatkossa maksaa tuotannon vai peltoalan mukaan.
EU pyrkii muuttamaan kaikki tuet tilakohtaisiksi. Samalla halutaan keskittää maatalous unionin tehokkaimmille tuotantoalueille. Suomi ja MTK puolustavat tiukasti nykyistä tuotantoon sidottua viljelijätukea.
Jos maitokiintiöt lopetettaisiin vuonna 2015 kokonaan ja tuki on jatkossa peltoon sidottu, tietäisi se melkoisia ongelmia maidontuottajille. EU-arvion mukaan tuottajahinnat laskevat vähintään kymmenen prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Vaarana on, että yhä useammalta maitotilalliselta Suomessa loppuu motivaatio kokonaan.
Yhtä synkät ovat näkymät naudan osalta. Jos nyt nautojen pääluvun mukaan maksettava tuki muuttuu hehtaariperusteiseksi, pitäisi tuottajien kasvattaa tilakokoa. Tämä on vaikeaa Suomessa. Uhkana on, että yhä useamman navetan ovelle naulataan laudat.
Tilakoon mukainen tuki voisi myös lopettaa huoltovarmuudelle tärkeän tärkkelysperunan tuotannon kokonaan Suomessa.
Ei siis ihme, että tuottajat odottavat hermostuneen jännittyneitä, mitä päätetään. Kysymys on siitä, mitä jatkossa kannattaa unionin pohjoisella reuna-alueella tuottaa ja millaisen tulon tuottaja omasta työstään saa.
Moneen muuhun EU-maahan verrattuna tilanne on Suomessa hankala siksi, että täällä on osin mahdotonta vaihtaa tuotantosuuntaa. Vaikka ilmasto on jo lämmennyt, maissi ei vielä kasva Pohjois-Suomessa. Etelässä on pula peltomaasta.
Suomi tarvitsee jatkossakin tuotantoon sidottua tukea naudanlihalle ja tärkkelysperunalle sekä lypsylehmäpalkkion maitokiintiöjärjestelmän lopettamisen aiheuttaman hinnanalennuksen korvaukseksi.
Anttila lähti Brysseliin sitkeänä sissinä. Hän rahoitteli tuottajia sanomalla, ettei voi olla EU:n tavoite lopettaa Suomesta maataloutta, ei etenkään niin keskeisiä tuotantosuuntia kuin maito ja naudanliha.
Hän uskoo, että EU:lta saadaan sellainen ratkaisu, jolla Suomen maatalous turvataan. Tämä onnistuu, jos tukea tai ainakin vähintään osa siitä voidaan maksaa kansallisesti.
Tätä odottaa hartaasti myös MTK:n puheenjohtaja Michael Hornborg. Tukala on hänenkin asemansa.
Tulevat päätökset kulminoituvat Hornborgin omaan paikkaan. Hänellä riittää mahanpuruja ainakin kuun vaihteessa pidettävään MTK:n valtuuskunnan kokoukseen asti.
Jo marraskuun alussa Hornborgia oltiin savustamassa ulos MTK:n johdosta. Tuottajaliittojen mielestä MTK:n johto ei ole riittävän tarmokkaasti puolustanut jäsentensä etuja, vaan katse on kohdistettu liiaksi ilmastomuutokseen ja Itämeren suojeluun. Talonpoikien mielestä heidät on jätetty yksin savipelloilleen ja heidän edunvalvonnastaan on tullut etujärjestölle toissijaista.
Hornborg välttyi lähtöpasseilta siksi, että antoi potkut toiminnanjohtaja Pirkko Haikkalalle, jonka kanssa oli siihen asti hoidellut asiat. Hornborgilla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Muuten koko johtokunta olisi saanut kenkää.
Hornborg on kuitenkin yhä isäntien tarkkailuluokalla. Otetta on terävöitettävä ja luottamus palautettava pian. Isäntien mitta on jo sen verran täynnä, ettei paljon tarvita, jotta veri kuohahtaa yli.