Hallitus on laatinut sääntökirjan EU-vaaleissa ehdolla oleville ministereille. Ministerin tehtävänhoito ja ehdokkuus halutaan erottaa selkeästi toisistaan. Tavoitteena on edistää kampanjoinnin ja rahoituksen avoimuutta samoin kuin selventää ministerin asemaa vaalikampanjan aikana. Tällä hetkellä kolme ministeriä on EU-vaaliehdokkaana.
Asia on helpommin sanottu kuin tehty, sillä todellisuus ei ole näin yksinkertainen. EU-vaalikampanjoinnin sisältökysymyksiä on mahdoton erottaa ministerin tehtävistä.
Ministereillä on asiaosaamisen suhteen kaiken lisäksi vahva etulyöntiasema, sillä ministerit ovat omalla hallinnonalallaan mukana EU-asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.
Yhtä vaikea käytännössä on vaatimus, jonka mukaan ehdokkaana olevan ministerin on tehtävä selkeä ero, missä ominaisuudessa hän puhuu. Mahdottomaksi vaatimuksen tekee jo se, että media tuskin suostuu menettelyyn, jossa keskustelunaiheet roolitetaan näin tarkasti etukäteen. Varsinkin, kun ministerin keskeisiä tehtäviä on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.
On poliittisesti epäuskottavaa vetää eri linjaa riippuen siitä, kumpi hattu on päässä.
Kampanjointiin suositellaan käytettäväksi vapaapäiviä, sillä virkavapaa ei ole mahdollinen. Selvää on, että kampanjointiin ei saa käyttää virkatyötä, edustustiloja tai ministeriön verkkosivuja. Erityisavustajienkin on käytettävä vapaitaan, jos ovat mukana kampanjassa.
Uusilla säännöillä haetaan selkeyttä. Tulkinnat saadaan vaalien jälkeen, jos ongelmia ilmenee. Yksi etuus ministerillä kuitenkin säilyy. Turvallisuussyistä ministerin on käytettävä virka-autoa tai turvataksia tullessaan yleisötilaisuuksiin.
Pääkirjoitus