Huippupäättäjien into haalia itselleen tehtäviä toisensa jälkeen kuuluu suomalaisen politiikan omituisuuksiin. Ministerit ovat kansanedustajia, mutta monet heistä ovat vielä kunnanvaltuutettuja. Vaikka ministerit valittavat kiirettä ja vaativat avukseen kallispalkkaisia valtiosihteereitä, monet heistä kuitenkin haluavat päästä oman kuntansa valtuustoon.
Kansanedustajan ja valtuutetun työn voi vielä yhdistää joten kuten. Valtuustot kokoontuvat yleensä maanantaisin, joka on pyhitetty kansanedustajien maakuntapäiväksi. Nykykäytäntö on kuitenkin johtanut merkillisyyksiin. Kansanedustaja säätää kunnille uusia tehtäviä, päättää valtionosuuksista ja muista kuntien toimintaan vaikuttavista laeista. Valtuutettuna hän taas arvostelee eduskuntaa ratkaisuista, joita on ollut itse päättämässä.
Ministerien postit ovat kuitenkin jo niin vaativia ja työntäyteisiä, etteivät he ennätä osallistua täysipainoisesti kotikuntansa valtuustotyöhön. Kuitenkin tällä hetkellä jo neljä ministeriä, pääministeri Matti Vanhanen mukaan lukien, aikoo asettua ehdolle kunnallisvaaleissa. Asiaa kannattaisi itse kunkin vielä harkita.
Huippupoliitikot eivät ole ihan yksin syypää vallan keskitykseen. Puolueet haluavat ministereitä listoilleen keräämään ääniä. Vaalien jälkeen valtuustopaikka luovutetaan varamiehelle. Esimerkiksi pääministeri on ehtinyt ministerinä vain kahteen valtuuston kokoukseen. Periaatteessa kysymys on äänestäjien harhauttamisesta. Asia pitäisikin tuoda selkeästi esiin vaalikampanjassa. Äänestäjät haluavat ehkä sittenkin valita valtuustoon kuntalaisia, joilla on aikaa ja halua hoitaa oman kunnan asioita.