Tappio presidentinvaaleissa on lisännyt sisäistä kuohuntaa keskustassa. Puolueen eduskuntaryhmässä on ollut pitempään paineita vaihtaa ministereitä. Uusia ja raikkaita kasvoja halutaan kehiin. Hallituksen politiikkaa ei myöskään kaikilta osin miellytä.
Tulilinjalle ovat joutuneet peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja ja alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Vanhanen on tyrmännyt ajatuksen, että hänen häviönsä laskun maksaisi joku riviministeristä. Hän ei aio tehdä väkivaltaista remonttia ministeriryhmässään.
Yksi ministerivaihdos on edessä, kun Paula Lehtomäki palaa äitiyslomalta maaliskuun alussa hallitukseen. Pätkäministeriksi tituleerattu Mari Kiviniemi joutunee väistymään ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikalta.
Keskustassa on toiveita, että Kiviniemi jäisi hallitukseen. Lehtomäkeä on ehditty istuttamaan Mannisen ja Hyssälän paikoille. Vaikka Manninen on saanut kritiikkiä omiltaan, puolueella ei ole varaa vaihtaa häntä kesken kuntauudistuksen. Hyssälän paikka on ollut pahiten liipaisimella, mutta iiläisellä sitkeydellään hän ei luovu helposti salkustaan.
Suurin pelastus istuville ministereille on heinäkuussa alkava Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Esimerkiksi Korkeaojan paikalle ei ole tästä johtuen edes suurta hinkua.
Keskustan eduskuntaryhmä kokoontuu ensi tiistaina tuuletuskokoukseen. Vanhasen johtajuus on silloin testissä. Mikäli kansanedustajat vaativat ponnella ministerikierrätyksiä, se tietää, että Vanhasen asema heiluu.
Vanhanen saattaa hyvinkin saada haastajia ensi kesänä Oulun puoluekokouksessa. Ei ole täysin ennenkuulumatonta, että istuva pääministeri saa puolueessaan haastajan. Vuosi ennen edellisiä eduskuntavaaleja Erkki Tuomioja haastoi Paavo Lipposen.
Kauko Juhantalon esitys, että Lehtomäki veisi puheenjohtajana keskustan vaaleihin ja Vanhanen pysyisi pääministerinä, haiskahtaa perin kepulaiselta. Esityksestä löyhkää ajattelu, että keskusta tarvitsee naisia vaaleihin hurmaamaan ja miehet tekevät asialliset työt.
Anneli Jäätteenmäki haistelee varmasti, mistä tällä hetkellä tuulee. Eduskuntavaaleihin palaava Jäätteenmäki hakee vielä revanssia. Eikö Vanhasen haastaminen olisi Jäätteenmäelle sopiva paikka?
Keskustalaisten on ensin ratkottava itselleen tekemänsä ongelma. Heidän on pakko remontoida ministeriryhmää, vaikka periaatteessa mitään asiallista syytä siihen ei ole. Yksi mahdollisuus kierrätykseen avautuu, mikäli Manninen innostuu Asuntorahaston ylijohtajan paikasta.
Koska Vanhanen ei tule näyttämään kenellekään ministerille ovea, jonkun on oltava omatoiminen.
Nyt tarvitaan vanhaksi viisaaksi valtiomieheksi keskustassa noussutta Seppo Kääriäistä. Hän voisi tarjota puolustusministerin salkkuaan loppukaudeksi Lehtomäelle, jolloin Kiviniemi voisi jäädä hallitukseen.
Kääriäinen voisi osoittaa, että politiikassa kaikilla ei ole oma napa lähimpänä. Puolueen edun hyväksi uhrautuminen nostaisi Kääriäisen arvoa keskustassa ennestään. Eduskuntaryhmän ja Suvi-Anne Siimeksen riitely ajaa vasemmistoliittolaisia kiihtyvää vauhtia demareiden syliin. Eero Heinäluoman haave yhdistyneestä vasemmistosta voi toteutua yllättävänkin pian.