NHL
Oulu Kun kiekko putoaa perjantain ja lauantaina välisenä yönä Suomen aikaa Carolina Hurricanesin kotiareenan RBC-Centerissä jäähän, keskiympyrän kaarelle kyyristyy myös Mika Pyörälä, kärppäläisen kiekkokoulun kasvatti, joka on toteuttamassa uransa yhtä suurta unelmaa - pelaamista NHL:ssä.
"Täällähän ei paljon palautetta anneta. Oma tuntemus on kuitenkin se, että mukana olen. Ainakin siihen on hyvät saumat", velvoittavaan Philadelphia Flyersin univormuun pukeutuva Pyörälä pyörittelee kaksi vuorokautta ennen h-hetkeä.
Hyökkääjältä tulee vielä keskiviikon ja torstain välisenä yönä Suomen aikaan tekstiviesti:
"Täällä lehdissä lukee, että oon joukkueessa, mutta mulle ei oo sanottu mitään."
Ennuste on todellakin parempi kuin optimistinen. Viimeisissä harjoitusotteluissa Pyörälä nimittäin hyökkäsi Flyersin ykkösketjussa yhdessä Simon Gagnen ja Mike Richardsin kanssa. Parivaljakko, joka kuuluu liigan ehdottomaan tähdistökaartin.
"Kävin harjoitusotteluissa läpi oikeastaan kaikki ketjut. Gagnen ja Richardsin kanssa kyllä kelpaa pelata", oikeaa laitaan sijoitettu Pyörälä mainitsee.
Pyörälä tuntuu olevan varsin hermoton mies, sillä mahdollinen komennus farmiin ei ole häntä stressannut.
"Ei oikeastaan, ja mitäpä sitä miettimään. Yritän vain parasta, että saisin jäädä tänne."
Minimipalkalla
Pyörälän, 28, tie maailman kovimpaan jääkiekon ammattilaisliigaan ei ole se kaikkein tavanomaisin. Hänen iässään moni muu huippukiekkoilija on ehtinyt pelata jo useita satoja NHL-otteluita.
Kaiken lisäksi raha näytteli hänen siirrossaan sivuroolia, sillä hän allekirjoitti heinäkuussa 1-vuotisen sopimuksen, joka on NHL:n minimipalkan mukainen 500 000 dollaria eli noin 350 000 euroa. Sopimus on kaksisuuntainen. Mikäli hän joutuu farmijoukkue Adirondack Phantomsiin, ansiotaso putoaa jopa yhteen viidesosaan.
Esimerkiksi Venäjällä Pyörälä olisi päässyt kiinni huipputienesteihin, mutta hän ei spekuloi dollareilla tai ruplilla.
"En hirveästi miettinyt rahaa, enkä edes tiedä, mikä arvoni Euroopassa olisi ollut. NHL oli koko ajan ykkösvaihtoehtoni. Ajattelin, että jos mahdollisuus vain tulee, tartun siihen. Nyt oli oikea aika lähteä", kaksi viime kautta Elitserienin Timråssa pelannut Pyörälä taustoittaa.
Enqvist näki oikein
Käydäänpä välillä aikamatkalla menneisyydessä. Vuodessa 1997, jolloin Mika Pyörälä oli kohta 16-vuotias ja katseli kirkkain silmin nousua Kärppien C-junioreista B-junioreihin.
Silmissä sumeni, kun toivottu paikka B-junioreissa ei auennutkaan.
"Kiitos aktiivisten vanhempien, Kärppiin saatiin perustettua ns. B2-joukkue, johon minäkin sitten kuuluin kolmisen kuukautta, ja ura jatkui luontevasti. Sen jälkeen nousin sitten B-nuorten SM-sarjajoukkueeseen", Pyörälä muistaa.
Juniorivuosien hohdokkainta aikaa hän eli 19-vuotiaana kaudella 2000-2001, jolloin A-juniorien sen aikainen vastuuvalmentaja Pekka Enqvist teki rohkean ratkaisun: nimesi Pyörälän joukkueen kapteeniksi ja ykkössentteriksi.
Nuori herra Pyörälä vastasi huutoon. Hän oli joukkueen paras pistemies lukemin 21+35=56 ja nousi keväällä haistelemaan liigan ilmapiiriä Kari Heikkilän kutsusta - ja jäi sille tielle.
Maalihyvä löytyi
Syksyn harjoitusotteluissa Pyörälä kirjautti tehot 3+1=4.
Sihti löytyi todella kreivin aikaan, sillä kyseinen saldo syntyi neljässä viimeisessä ottelussa.
"No, onneksi jyvä löytyi. Täällä pääasia Eurooppaan verrattuna on se, että pitää olla koko ajan suoraviivaisempi ja mennä eteenpäin vauhdilla kohti maalia. Omasta mielestäni olen sopeutunut hyvin, koska jo Euroopassa pelityylini oli varsin suoraviivainen", Pyörälä vertailee.
Pyörälä on asunut uudella mantereella kohta kuukauden päivät. Majapaikkana on hotelli, joka sijaitsee Flyersin harjoituskeskuksen vieressä New Jerseyn osavaltion puolella. Alkuun mies ei harjoituksista väsyneenä jaksanut käydä iltaisin hotellihuoneen seinien ulkopuolella, mutta viime päivinä hän on avartanut maailmankatsomustaan autoilemalla lähimaastossa.
"Olen löytänyt hyviä ruokapaikkoja ja käynyt ostoskeskuksissa, ja ympäristö alkaa pikku hiljaa tulla tutuksi, ettei aivan pöljänä tarvitse pyöriä. Välillä on tullut kyllä eksyttyä, jopa vaarallisille alueille, mutta kysymällä se tie aina löytyy", Pyörälä kertoo.
Flyersin toisesta suomalaisesta, Kimmo Timosesta, ei toistaiseksi ole ollut paljonkaan seuraa kaukalon ulkopuolella.
"Hänellä on omat kiireensä perheen ja lasten kanssa, mutta totta kai ole kysellyt häneltä kaikenlaista ja saanut hyvin vinkkejä. Itse olen palloillut lähinnä ruotsalaismaalivahti Johan Backlundin kanssa, joka on tuttu jo Timrån ajoilta."
Ei onnennumeroa
Pyörälä kunnioittaa tällä kaudella väriyhdistelmää, jossa on oranssia, mustaa ja valkoista. Hän on yksi niistä 1980-luvun alussa syntyneistä kärppäläisistä, jolle NHL-unelma on realismia.
Carolinan Hurricanesin Jussi Jokisella ja Joni Pitkäsellä tarunhohtoiset kirjaimet NHL ovat jo totta. Janne Pesonen ja Lasse Kukkonen kävivät näytillä, antoivat kaikkensa mutta kirjain "N" oli liikaa. Nyt näiden molempien osoite on KHL - kaukana itärajan takana.
Pyörälää hiukan vanhempi, hänen parhaimpiin ystäviinsä kuuluva Mikko Lehtonen ei niin ikään pystynyt läpimurtoon NHL:ssä vaan kiekkoilee nyt noin 25 000 euron kuukausipalkalla Frölundassa Ruotsissa.
Kärpissä Pyörälä taituroi numerolla 17, maajoukkueessa ja Timråssa numerolla 37.
"17 (Jeff Carter) ja 37 (Jon Kalinski) olivat varattuja, mutta numeron suhteen ei ole mitään väliä, koska minulla ei koskaan ole ollut mitään onnennumeroita."
Onnella ei pärjää myöskään NHL:ssä. Avainsanoja ovat oikea asenne, taito, ja henkinen kovuus.
Kun tarvitaan alivoimaeksperttiä, kutsukaa Mika Pyörälä paikalle. Kun tarvitaan oivallusta ja ohjauksia ylivoimaan, oikea mies siihen tehtävään on Mika Pyörälä. Ja kun joukkue tarvitsee hyökkääjän, jolta luonnistuvat niin keskus- kuin laitahyökkääjän tehtävät, antakaa vastuuta Pyörälälle - jääkiekkoilun monipuolisuusihmeelle.
Siksi hän on nyt NHL:ssä - tai ainakin luistin kaukalon oven raossa.
