13. heinäkuuta
Nyt iski valtava polte päästä Lontooseen. Reissukassan pienuuden vuoksi ainoa mahdollisuus on metsästää lennot irlantilaiselta halpalentoyhtiöltä Ryanairilta. Asetan hintakatoksi kaksikymmentä euroa.
Muutaman klikkailun jälkeen osoittautuu, että haluamanani ajankohtana ei pääse lentämään kahdella kympillä Tampereelta suoraan Lontooseen. Onneksi miltei kaikista Ryanairin kohteista lennetään Lontooseen.
Löydän lennot tasan kahdella kympillä, Tampereelta Bremenin kautta Lontooseen ja takaisin. Enää pitää vakuuttaa matkaseura.
15. heinäkuuta
Matkaseuran vakuutteluun kuluu useampi päivä, ja sinä aikana lentolippujen hinnat ovat muuttuneet, onneksi suotuisaan suuntaan. Loppujen lopuksi lennot maksavat kahdeksan euroa.
Kahdeksan euron lennot tarkoittavat siis sitä, että mukaan mahtuvat vain käsimatkatavarat eikä lentokoneessa tarjoilla ruokaa. Lisäksi lähtöselvitys pitää tehdä itse Ryanairin nettisivuilla.
17. elokuuta
Hostellin varaus on tehty kuukausi aikaisemmin. Kuitenkin lähtöä edeltävänä päivänä tulee sähköpostia, jonka mukaan hostelli on suljettu!
Elokuu on kiireisintä matkustusaikaa Euroopassa, joten edullisia hostelleja ei ole paljon jäljellä. Kiireen ja paniikin vallassa ensimmäinen hostelli, joka tuntuu suhteellisen edulliselta, saa varauksen.
Paniikin hälvettyä on aikaa silmäillä, millaisia arvosteluja hostelli on saanut. Dover Castle Hostel and Bar ei ole viime aikoina saanut osakseen positiivista palautetta. Hiiriä, sotkuiset kylpyhuoneet, natisevat sängyt, puhumattakaan hostellissa sijaitsevan baarin aiheuttamasta metelistä.
No, ei tässä auta kuin selvitä.
18. elokuuta
Ryanair on monien sillä matkustaneiden mukaan äärimmäisen tarkka matkatavaroista. Ylimääräisistä kiloista joutuu maksamaan ankaralla kädellä, joten tavarat täytyy pakata mahdollisimman kevyesti.
Kevyiden laukkujen kanssa matka alkaa Oulun rautatieasemalta.
19. elokuuta
Nukkuminen junassa on yllättävän kivutonta. Juna saapuu Tampereelle hieman ennen aamukuutta, juuri sopivasti lentokenttäbussia varten.
Vaihto Bremenissä sisältää odotusaikaa yhdeksän tuntia. Euron piletti taskussa ei tule mielen viereenkään valittaa. Lennon aikana tulee mietittyä, kuinka paljon muut matkustajat ovat lipuistaan maksaneet.
Kun kone laskeutuu Stansteadin kentälle, alkaa oikean bussin etsintä. Matka lentokentältä Lontoon keskustaan kestää reilusta puolesta tunnista pariin tuntiin, riippuen välineestä. Valitsemme Easybusin kuuden punnan tarjouksen perusteella, ja matka kestää vajaat kaksi tuntia.
Bussin päätepysäkiltä, Victorialta, päätämme suunnistaa metrolla hostellille, joka on Borough-pysäkin vieressä. Pysäkki on kuitenkin suljettu yhdeksän jälkeen. Ei sen helposti pitänyt mennäkään.
20. elokuuta
Ensimmäinen päivä Lontoossa käynnistyy hostellin aamiaisella, joka tarkoittaa muroja ja paahtoleipää. Aiemmat suunnitelmat metrokortin ostamisesta unohtuvat, sillä hostellin sijainti on parempi kuin alkuperäisen.
Aamupäivä kuluu kävellessä pitkin Thamesin rantaa. Lopulta päädymme Bank of England -museoon. Jos museoissa ei muuten kiinnosta käydä, tarjoavat ne ainakin mahdollisuuden ilmaiseen vessakäyntiin.
Myöhemmin suunta jatkuu Covent Gardeniin, jossa on matkan ensimmäisen lounaspiknikin vuoro. Minibudjetti jättää ravintolat pois laskuista, mutta piknik Covent Gardenissa katutaiteilijoiden esiintyessä ei ole huono vaihtoehto.
Kun kaikki on vielä näkemättä eikä takana ole huonosti nukuttuja öitä, ensimmäisenä päivänä jaksaa kiertää koko viikon edestä. Päivän saldo on viisitoista tuntia innostunutta kävelyä ja melkein kaikki ennalta suunnitellut paikat nähtynä.
21. elokuuta
Aamulla oli tarkoitus mennä Buckinghamin palatsiin katsomaan kaikkien turistien ykköskohdetta - vahdinvaihtoa. Valtavan turistilauman säikäyttäminä päätämme jatkaa matkaa Green Parkiin, joka on loistava paikka piknikille.
Lounaan jälkeen suuntaamme mutkitellen British Museumiin. Museokiertelyn vietyä mehut ja pimeyden laskeuduttua kaupungin ylle, miellyttävä hengähdyspaikka ennen paluuta hostellille tarjoutuu Westminster Bridgen edustalta. Yöllisessä valaistuksessaan Big Ben on häikäisevä.
22. elokuuta
Jaloissa alkaa tuntua edellisten päivien kävely, jo matka hostellilta Notting Hilliin väsyttää. Matka Hyde Parkin läpi vie pysähdyksien kanssa kolmisen tuntia, ja Portobello Roadin kaluamisen jälkeen tuntui kuin olisi vaeltanut kolme viikkoa.
Notting Hill -kokemus vie kävellen melkein koko päivän, ja paluumatkalla pimeä laskeutuu jo Oxford Streetin kohdalla.
23. elokuuta
Päätämme ottaa sunnuntain lekottelun kannalta ja suuntaamme Hyde Parkiin. Puisto on sunnuntaisin lontoolaisten kansoittama. Päivän lämpötilan kivutessa lähemmäs kolmeakymmentä nurmi täyttyy vilteistä ja kansituoleista.
Kaupungin pimentyessä mutta lämpötilan yhä pysyessä hellerajan yläpuolella Trafalgar Square tarjoaa upean yöllisen näkymän kaupungista. Big Ben ja aukion suihkulähteet performanssitaiteilijoiden kuorruttamana ovat jotain, mitä ei Oulussa näe.
24. elokuuta
Takana on neljä päivää Lontoossa, edessä yö Bremenin lentokentällä. Päivittäinen viidentoista tunnin kävely tuntuu jaloissa, eikä matkatavaroiden kantaminen ympäri kaupunkia tunnu kaikkein houkuttavimmalta ajatukselta.
Suunta onkin suoraan Victorian rautatieasemalle, josta bussi lähtee, mutta vasta tuntien kuluttua. Mahdollisuus törsäykselle eli fish ´n´ chipseille tarjoutuu pubissa, jossa perinteistä englantilaista pikaruokaa on tarjolla minibudjettiin sopivaan hintaan. Tuntien odottelun jälkeen oikea bussi viimein saapuu.
Turvatarkastukset sujuvat Stansteadilla mainiosti, ja lisäkiloista huolimatta matkatavarat eivät ylitä lentoyhtiön rajoja.
Lento saapuu Bremeniin myöhään, siinä vaiheessa ei auta muu kuin valita sopiva penkki tulevaa yötä varten.
25. elokuuta
Yö Bremenin lentokentällä sujuu suhteellisen mukavasti. Viime öiden vähälle jäänyt nukkuminen vaikuttaa siihen, että unta riittää aina aamuun asti, yhtä keskeytystä lukuun ottamatta. Aamuyöllä vartija herättää koiran kanssa ja kysyy lentolippuja.
Lento Bremenistä Tampereelle jättää ulkomaat taakse. Vaikka matka on ollut fyysisesti rankka, olisi sitä silti voinut jatkaa.
Siitä huolimatta, että kaikki mukavuudet on karsittu pois jo alussa, minibudjetointi ei tunnu siltä, että jostain olisi jäänyt paitsi - pikemminkin päinvastoin.
Kävellessä kaupunkia oppii tuntemaan paremmin kuin metrolla kulkiessa. Piknikeillä pystyy seurailemaan brittiläistä puistokulttuuria, eikä halvassa hostellissakaan näkynyt hiiriä.
Matka maksoi kahdelta hengeltä 359 euroa ja oli joka sentin arvoinen!