Keskiviikkona alkavien niin sanottujen minihallitusneuvottelujen merkitys on kasvanut kevään aikana. Neuvottelupöydällä on käytännön kysymysten ja säästöjen kohdistamiseen liittyvien kehyspäätösten ohella iso asia, Suomen selviäminen talouskurimuksesta. Mini-sana on syytä tiputtaa neuvottelujen edestä pois.
Avainministereitä vaihtanut hallitus joutuu juhannusviikolla käärimään hihansa ja osoittamaan yhteistyökykynsä. Hallituksen on omalta osaltaan tehtävä ratkaisuja, joilla maa voidaan luotsata ulos masentavasta taloussuhdanteesta.
Mikäli neuvottelut epäonnistuisivat, Euroopan unionin ja kansainvälisten luottoluokittajien usko Suomen päätöksentekokykyyn horjuu. Samalla todennäköisyys ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin kasvaisi, kun uusien voimien vetämä hallitus osoittautuisi toimintakyvyttömäksi.
Neuvottelut hallitusohjelmasta eivät ole läpihuutojuttu. Kahden pääpuolueen uudet puheenjohtajat, kokoomuksen Alexander Stubb ja SDP:n Antti Rinne ovat halukkaita tietyiltä osin avaamaan maaliskuussa tehdyt kehysriihipäätökset.
Vaikeita kysymyksiä ovat esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentaminen, ydinvoiman periaatepäätöksen täydennys sekä lapsilisät. Puolueiden onkin löydettävä yhteinen sävellaji menokehysten sisällä. Muutoksia sisältöön voi aivan hyvin tehdä kunhan säästökuri pysyy.
Ohjelmaneuvotteluissa tärkeintä on talouskasvuun tähtäävän linjan löytäminen. Aivan toisarvoiseksi jää kysymys, onko kokoomus siirtynyt Stubbin myötä oikealle ja SDP Rinteen ohjaksissa vastaavasti vasemmalle.
Tuoreiden ruorimiesten kannattaa muistaa, että vieläkään ei ole myöhäistä osoittaa ryhtiä ja päätösjämäkkyyttä.
Pääministeri Jyrki Kataisen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vetämänä hallitus ajautui lopulta pahaan päättämättömyyden kierteeseen, kun talouskriisin syvyys yllätti ja taantuma hävitti näkemyksen tulevaisuudesta. Rakenneuudistukset jäivät puolitiehen. Nekin pitää saada liikkeelle. Epäröinti ei saa jatkua.
Stubbilla ja Rinteellä on mahdollisuus näyttää epäilijöilleen, että tekemällä päämäärätietoista politiikkaa myös hallitusvastuussa voi onnistua.
Kukaan tuskin odottaa hallitukselta taikatemppuja, sillä kansainvälinen taloustilanne vaikuttaa Suomen vientivetoiseen talouteen ratkaisevasti, eikä sitä hallituksen päätöksillä noin vain muuteta. Mutta positiivisia merkkejä hallitus voi vauhdittaa. Yksistään työllisyystilanteen helpottuminen toisi kansalaisille uskoa talouden kohentumisesta.
Hallitus voisi ottaa yhdeksi johtolangakseen kotimaisen kysynnän kasvattamisen esimerkiksi tuloveroja alentavalla elvytysruiskeella. Talouden pyörät on saatava pyörimään kotimaassa.
On mahdollista, että kansainvälinen myönteinen talousvire alkaa näkyä meillä jo ensi syksyn tai talven aikana, jolloin viennin lisääntyminen tukisi talouskasvua toiselta puolen.
Pääkirjoitus