Helsinki
"Julkaistakoon päiväkirjani kuolemani jälkeen. Siten saan kauan etsimääni kuuluisuutta. Jumalauta, minä olin kuin van Gogh."
Näin kirjoitti Kittilän van Gogh Kalervo Palsa (1947-1987) päiväkirjassaan. Tämä ei ollut ainoa kerta, jolloin hän ennusti toista tulemistaan.
Toinen tuleminen valittiin nimeksi myös nykytaiteen museon Kiasman mittavalle Palsa-näyttelylle, joka avautuu syyskuun puolivälissä.
Koko elämänkaari
Näyttely on rakennettu Palsan nuoruuden ystävän ja tukijan Maj-Lis Pitkäsen tekemän mittavan lahjoitus- ja talletuskokoelman materiaalista. Palsa testamenttasi koko elämänkaarensa kattavan jäämistön kokonaisuudessaan Pitkäselle.
Vuonna 1999 Pitkänen lahjoitti Kiasmalle 2 821 Kalervo Palsan maalausta, piirrosta ja luonnosta, 53 grafiikan lehteä, 30 veistosta, 72 luonnoslehtiötä sekä muuta oheismateriaalia: kirjeitä, lehtileikkeitä, valokuvia.
Palsan sarjakuvat ja päiväkirjat hän antoi Kiasman ja kuvataiteen keskusarkiston hallintaan talletuksena.
Sievistelevään etelään
Pohjoisessa älähdettiin, kun Maj-Lis Pitkänen päätyi lahjoittamaan ehyen Palsa-kokoelmansa Kiasmalle. Silloin sanottiin, että Palsa katosi sievistelevään etelään, vaikka olisi kuulunut pohjoiseen.
Pohjoisten taidemuseoiden johtajien suulla kuitenkin todettiin, ettei niillä riitä voimavaroja näin suurten lahjoitusten vastaanottamiseen: "Köyhä ei voi ottaa edes lahjoitusta!"
Lahjoitus kaksinkertaisti nykytaiteen museon kokoelman. Kaikkien kannalta oli hyvä, että vuoroin neroksi, vuoroin hulluksi tituleeratun monisärmäisen taiteilijan teokset pysyivät yhdessä, eivätkä levinneet maailmalle kuin varpuset.
Kenkäplankilla levylle
"Meillä on hallussamme kaikkea mitä ihmiseltä jää: priimakunnossa olevia sinikantisia vihkoja kouluajoista lähtien, VR:n alennuskortteja...", luettelee Kiasman amanuenssi Jari-Pekka Vanhala.
Hän on käynyt aineiston läpi kaksi kertaa, valinnut näkökulmat ja työt syksyn suureen Palsa-näyttelyyn.
Sitä ennen materiaali on kahdessa vuodessa inventoitu ja eri alojen konservattorit ovat tehneet taideteoksille kuntokartoituksen ja korjaukset.
"Se oli iso työ. Teokset olivat kasoissa ja läjissä. Kenkäplankilla tai Miranolilla maalattuja. Maalausalustana saattoi olla säkkikangasta, aaltopahvia, kovalevyjä, vihkojen ja luonnoslehtiöiden takakansia", luonnehtii Kiasman vt. intendentti Raisa Laurila-Hakulinen.
"Paperipohjaisista akvarelleista näkee, etteivät ne ole koskaan nähneet päivänvaloa - ne ovat niin hyvin säilyneet", jatkaa Jari-Pekka Vanhala.
Syksyn näyttelyssä onkin hänen arvionsa mukaan kolmasosa ennennäkemätöntä palsaa.
Fantasiat ja unikuvat
Näyttelyn yksi tavoite on laajentaa Palsan taiteilijakuvaa. Kiasmalla on halu avata ja tutkia sitä myyttiä, jota taiteilija itsekin aktiivisesti rakensi. Mitä löytyy kuoleman, viinan ja seksin varjosta.
"Näyttelyssä tuodaan esille Palsan rajuutta tasapainottavia elementtejä, ei pelkästään Palsan ja pohjoisen ahdistusta: kuolemaa, seksiä, itsemurhafantasioita ja hirttoaiheita. Mukana on myös maisemia, Kittilässä ja ateljeessa vierailleiden kavereiden muotokuvia", paljastaa Vanhala.
Pääaiheistaan Palsa maalasi sarjoja: useita, useita versioita.
"Ensin aineisto näytti hirveän sekavalta. Tänään Palsa maalasi tarkkaa, kuvituksenomaista, huomenna abstraktia - hän vaihtoi tyyliä kuin kameleontti", hämmästelee amanuenssi.
Taiteilija itse määritteli tyylikseen fantastisen realismin.
Palsa antoi kausilleen nimiä: seksuaalinen kausi; narusarja, jonka töissä miehen penis on muuttunut hirttosilmukaksi; lumikausi, johon kuuluvat pakkaseen paleltuneet ja jäätyneet ihmiset sekä tuiskuiset sisätilat.
Palsa oli myös romantikko, kaipasi ja unelmoi. "Mutta haaveissa oli muutakin kuin söpöjä asioita. Palsa koki arkimaailman uhkaavana, ja siitä syntyi uhma: vielä minä kerran näytän, kyllä te minua vielä pokkaatte", tulkitsee Jari-Pekka Vanhala.
Yhden kuvan sarjakuvat
Näyttelyn tiedotuskampanja lähtee omakuvista, joista Palsa maalasi yhtä innokkaasti kuin Helene Schjerfbeck. Niitä on yli sata.
"Nuorempana miehenä Hugo Kalervo Palsa tutkaili paljon itseään omakuvien kautta. Myöhemmin kasvojen ääriviivat - minuus - alkavat omakuvissa häipyä."
Toisen tulemisensa Palsa tekee näyttelyssä 300-400 työn voimalla. Sarjakuvia tulee esille paljon ja lisäksi oheismateriaalia: valokuvia, luonnoslehtiöitä, päiväkirjaotteita.
"Palsa oli hyvä kertoja, mikä kyky näkyy sarjakuvissa. Sarjakuvat toimivat loogisena taustana maalauksille, sillä monet aiheet näkyivät ensin sarjakuvissa. Palsa sanoikin, että maalaus on yhden kuvan sarjakuva", kertoo Jari-Pekka Vanhala.
Syksyn suurnäyttely on taitekohta. Sen yhteydessä on loogista tehdä tutkimustyötä. Palsassa on aineksia useampaankin näyttelyyn ja maailmankatsomukselliseen pohdintaan.
"Syksyn näyttely ei ole kaikki, ettei Palsasta tämän jälkeen tarvitsisi kertoa mitään. Päinvastoin Palsassa on paljon osakohteita tutkimukselle."
Kiasman jälkeen näyttelyn materiaalista irtoaa kaksi näyttelyä: toinen lähtee kiertämään Kemin, Oulun ja Rovaniemen taidemuseot, toinen Porin kautta supistettuna Kittilän Särestöön.
Kalervo Palsa - toinen tuleminen nykytaiteen museossa Kiasmassa Helsingissä 14.9.-6.1.2003.
Palsa-näyttely Kemin taidemuseossa 27.2.-30.3.2003, Oulun taidemuseossa 10.4.-25.5.2003, Rovaniemen taidemuseossa 6.6.-5.10.2003.
Toinen Palsa-kokonaisuus Porin taidemuseossa 22.11.-21.1.2003, Särestössä 5.2.-28.3.2003.