Kirjallisuutta rakastavat äidit antavat tyttärilleen lahjaksi runokirjoja. Toimittaja ja kirjailija Suvi Ahola sai idean. Mikä olisi parempi lahja kuin kokoelma naislyyrikkojen runoja naisesta ja naiseudesta. Teoksen toiseksi toimittajaksi Ahola pyysi kirjailija ja runoustoimittaja Satu Koskimiehen.
-- Lähdimme siitä ajatuksesta, että tyttö naisen sisällä ei koskaan kuole, tekijät kertovat.
-- Näissä runoissa nainen heittää lettinauhansa metsään, riuhtoo itsensä irti äidistä ja muuttuu villijalkaiseksi eläimeksi. Mutta silti tyttö jää eloon naisen sisälle ja pysyy siellä loppuun saakka.
Tekijät tiesivät alusta alkaen, että haluavat mukaan niin uutta kuin vanhaa, niin kansanrunoja kuin nykyklassikoitakin. Eri sukupolviin kuuluvat Ahola ja Koskimies tutustuivat toistensa suosikkeihin. Valintojen tekeminen korkeista kirjapinoista kävi heidän mukaansa sangen sulavasti, tuumasta toimeen ja kirjaksi vei runsaan vuoden.
Joka tytön runokirjaan (Tammi) valikoitui runoja 60 naislyyrikolta. Vanhimmat runot ovat antiikin ajalta, uusimmat kotimaisilta lauluntekijöiltä kuten Maija Vilkkumaalta ja Mariskalta. Suurin osa runoilijoista on suomalaisia, mukana ovat muiden muassa Aale Tynni, Edith Södergran, Eeva Kilpi ja Aila Meriluoto.
Koko ruumiini on kuin laulu
Runot on ryhmitelty naisen elämän kaarta myötäileviin osiin lapsuudesta aina vanhuuteen saakka. Ensimmäisessä osiossa Lettinauha karkaa tuleen. Ahola ja Koskimies huomasivat runoja valitessaan, että tyttöys on merkittävä teema nykyrunoudessa.
-- Tytön kokemukset, tytön kasvu. Pojan kasvua mieheksi on käsitelty kirjallisuudessa paljon, mutta aiemmin naiskirjailijat hyppäsivät jotenkin suoraan lapsuudesta aikuiseen naiseuteen, Ahola sanoo. Runsain ja sisällöltään muhevin osasto syntyi rakkausrunoista.
-- Erittäin pitkän harkinnan jälkeen sen osan nimeksi tuli Kuin jumala on tuo mies, Koskimies nauraa. "Sata laulua haluaisin/minä tänään kirjoittaa,/mutta huulilleni on noussut/vain sata suudelmaa./Koko ruumiini on kuin laulu,/kuin rytmi levoton,/ja iloa tuskallista/sen liike kaikki on", kuuluu ensimmäinen säkeistö Aale Tynnin vuonna 1946 julkaistusta runosta Hämmennys.
-- Melkein yhtä laaja on Olen malja kaikkien naisten kunniaksi -osio. Se on omistettu itsetuntoisille ja naistietoisille runoille, Ahola kertoo.
"Minä olen murtumaton, hyasintti joka ei voi kuolla", kuuluu säe Edith Södergranin runosta Hyasintti Tulevaisuuden varjo -kokoelmasta.