Kolumni

Minä, Kikkeli

Nykyisin suomalaisilla ihmisillä on omituisia nimiä, kuten Juhana Helmenkalastaja, Hannele Schlizewski, Martina Aitolehti, Mujahed bin Risto Faisal ja Nikita Fo

Nykyisin suomalaisilla ihmisillä on omituisia nimiä, kuten Juhana Helmenkalastaja, Hannele Schlizewski, Martina Aitolehti, Mujahed bin Risto Faisal ja Nikita Fouganthine. Ellei nimenvaihtolautakunta panisi vähän hanttiin, keskuudessamme liikuskelisi varmaan myös Vito Corleone, Alpertti Capone, Elvis Pappatunturi tai Madonna Hipsankuukkeli.

Kieltämättä nimen vaihtaminen alkuperäistä vetävämmäksi on jotenkin ymmärrettävää. Vanhan peukalosäännön mukaan jokainen ihminen saa olla julkkis 15 minuuttia elämästään, mutta eihän se kaikille riitä. Jos laulu-, urheilu- ja ryyppäämislahjat eivät riitä, eikä ulkonäössäkään ole tarpeeksi ulokkeita, ei auta muu kuin vaihtaa nimeä. Riittävän erikoisella nimellä pääsee aika helposti kuuluisaksi, vaikkei muita avuja olisikaan.

Tuskin esimerkiksi television Diili-ohjelmasta pois potkittua, varsin keskinkertaisen oloista nuorta miestä tuskin kukaan muistaisikaan, ellei hän olisi hoksannut muuttaa sukunimeään Helmenkalastajaksi. Nimen turvin hänestä tuli hetkessä maankuulu. Kaikki ihmettelevät, että mikä otus käyttää noin hullua nimeä. Joku oopperatähtikö? Vai säveltäjä? Tai peräti itätimorilainen simpukansukeltaja? Pakko tarkistaa televisiosta.

Ennen kuin nimenvaihdot keksittiin, julkkikseksi saattoi päästä melkein kuka tahansa, jopa Jukka Virtanen, vaikka hänellä on varmaan viisisataa täyskaimaa. Nykypäivänä sellaisella nimellä ei pääsisi edes Idolsien Maaningan osakilpailun karsintaan, saati valtakunnallista levyraatia juontamaan.

Jos siis julkisuus yhtään houkuttaa, meidän itse kunkin on syytä ruveta miettimään nimenvaihtoa ja mielellään toteuttaakin se ennen kuin kaikki ajateltavissa olevat nimet on otettu käyttöön tai vaihdoista on tullut niin yleisiä, että ne kärsivät inflaation.

Otetaanpa esimerkki suoraan tältä palstalta, nimestä Aleksis K. Totta puhuen ei sekään ihan alkuperäinen ole, mutta aika kulunut, eikä se oikein herätä kiinnostusta yleisössä. Paljon ei parane, vaikka sukunimi jatkettaisiin vähän pitemmäksikin, esimerkiksi muotoon Kivi. Uskottavuus puuttuisi, ja luultavasti ihmiset pitäisivät nimeä Aleksis Kivi aika teennäisenä. Eikös joku senniminen ole ollut ennenkin, eikä hänestä tainnut tulla kunnon julkkista koko elinaikanaan? Kekkonen olisi tuskin sen parempi sukunimi, koska sillä nimellä on oltu julkisuudessa jo liikaakin.

Vähän sähäkämpi voisi olla Aleksis Kalakukko. Se kuulostaisi jo aika hullulta, mutta toisaalta kalakukko herättää joissakuissa ihmisissä inhoa, varsinkin Länsi-Suomessa.

Ehkä siis on parasta lähestyä koko ongelmaa analyyttisesti, eli määritellä ensin, mitä hyvältä nimeltä vaaditaan ja vasta sitten valita nimi. Nimen on oltava useimmille ihmisille tuttu ja läheiseltä tuntuva, myönteiseltä kuulostava, mediaseksikäs ja helposti mieleen jäävä. Jos vielä pidetään kiinni siitä, että sen olisi tässä tapauksessa alettava K-kirjaimella, voidaan tuskin päätyä muuhun uudisnimeen kuin Aleksis Kikkeli. Siispä lupaankin muuttaa nimeni tuollaiseksi, mikäli se takaa vähintään kaksi tuntia julkisuutta suositulla tv-kanavalla parhaaseen katseluaikaan. Jään odottamaan tarjouksia.