Mitäpä mietin työllistämisestä, irtisanomisturvasta ja näistä yrittäjiä koskevista kysymyksistä? Mielenkiintoista seurata tätä ”hiekkalaatikkoleikkiä”. Yrittäjänä kivijalkamyymälässä näitä pohdiskelen vain ja ainoastaan omasta näkökulmasta.
Työllistän yhden henkilön ja hänet pidän töissä, koska se helpottaa itseäni, että pystyn välillä pitämään vapaata edes päivän viikossa. On sitä eletty sekin aika, jolloin töissä oli viisikin henkeä. Onneksi jokainen heistä halusi elämässä eteenpäin ja mielelläni suosittelin uusiin työpaikkoihin – ei tarvinnut sanoa irti, paitsi hänet, joka oli yrityksemme tärkein henkilö. Se irtisanominen oli elämäni kovin paikka, toista samanlaista en halua kokea. Onneksi jäi ystävyys.
Miksi en palkkaa nuorta oppimaan uutta ja asiakaspalvelua, josta itselläni on kokemusta lähes neljäkymmentä vuotta. Siksi en palkkaa nuorta, kun he tietävät jo ennen kuin edes aloittavat työn, omat oikeutensa, lomansa, palkkansa ja kun ensimmäisenä kuulee sanat ”minun pitää saada”, ”minulle kuuluu”, ”minä haluan” ilman, että ensimmäistä viikkoakaan on oltu töissä.
Työnantajana minun pitää saada työntekijä, johon voi luottaa, joka on rehellinen, joka on valmis oppimaan uutta, valmis joustamaan työajoissa. Työnantajana minun kuuluu opettaa ja perehdyttää työntekijä tehtäviinsä. Maksaa työstä kuuluva palkka, työnantajan kulut, eläkemaksut, vakuutukset.
Minun kuuluu olla läsnä, hyväksyä sairauspoissaolot, luottaa työntekijän sanaan ja tehdä hänen työnsä, kun hän on poissa. Minun kuuluu hoitaa reklamaatiot, hyväksyä tuotetilaukset, jotka työntekijä tuo hoidettavakseni. Minun kuuluu pitää firma pystyssä ja huolehtia kaikesta.
Työnantajana minä haluan olla hyvä, arvostettu ja luotettava. Minä haluan, että yritykseni selviää ja menestyy, pärjää kilpailussa ja sitä kautta työntekijäkin voi hyvin. Mutta kun nämä ” hiekkalaatikolla leikkivät isot päättäjät” – hekin haluavat, heillekin kuuluu ja heidänkin pitää saada – ihan eri asioita kuin mitä käytännön työelämässä.
Vielä kun heidät saisi ymmärtämään sen, kuinka tärkeitä ovat pienet yritykset palveluiden ja tuotteiden tarjoajina. Kuinka suuri merkitys kivijalkamyymälöillä on kasvattajina, kommunikoinnin opettajina, vastuunkantajina. Kuinka niissä asioidessa oppii kunnioittamaan toisen työtä, tuotteita ja kuinka ollaan ihminen ihmiselle. Nämä ovat asioita, joilla on merkitystä aina.
Mitäpä jos ay-liikkeet antaisivat bonuksia jäsenilleen kivijalkamyymälöiden käyttämisestä? Kun käytät kivijalkamyymälän palveluita, ostat tuotteesi ja palvelusi paikkakunnaltasi, saat jäsenmaksustasi bonuksen. Miksi se pitää pienen yrittäjän antaa esimerkiksi liiton jäsenille 25 prosentin alennus ostoista? Miksei vauraat ja vahvat järjestöt tue omiaan?
Käännetään kelkka toisinpäin, annetaan sama mahdollisuus kaikille ay-liikkeisiin kuuluville. Ohjataan käyttämään palveluita ja tuotteita, saadaan myymälät taas katujen varsille, työllistetään ja palkataan uusia työntekijöitä. Nettikauppa on edelleen vaihtoehto, mutta kivijalka on se missä asiakasta arvostetaan, tuotteilla on takuu ja palvelu pelaa.
Leena Niemelä
Haukipudas
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.