"Pistojen jälkiä käsivarsilla/ kuin neulatyynyssä/ mustelmien kirjo vartalollani/ yön mustat värit/
loistavat kalpeana/ kuutamossa".
"Vauvan jokellus/ innosta hehkuvat kädet/ ruiskukan siniset silmät/ sielun peilinä/ suuria odotuksia täynnä/ katsot/ elämää/
ehtymätön janontunne huulillasi".
"Heräämössä/ häilyviä haamuja/ koneen piipitystä./ Usvaa/
hämähäkin seitti kasvoillani/
silmät revähtävät auki/ hengitän kiivaasti./ Minä elän./
Rakastan teitä kaikkia."
"Tämä on ihana juttu, kuin lapsen olisin saanut", sanoo tyrnäväläinen Eija Salmenhaara vastaleivottu esikoisrunokirja kädessään. Kyseessä ei ole mikä tahansa hengentuote. Salmenhaara kirjoitti yhden sunnuntain aikana peräti 25 runoa, purkauksen omaisesti yhdellä kertaa. Ohdakkeinen polkuni syntyi kuin hätähuutona, järkytyksen jälkimainingeissa.
Salmenhaaralla on karjalaiset juuret ja sen mukana iloinen elämänasenne.
"Minulla on ollut hyvä elämä: ihana perhe ja hyvä avioliitto. Tie ei ole tähän mennessä ollut ohdakkeinen", Salmenhaara sanoo ja lisää, että nyt koetellaan kaikkia.
Maaliskuussa hänen munuaisestaan löydettiin pahanlaatuinen ja pitkälle kehittynyt syöpäkasvain. Se leikattiin kiireisesti. Elokuun alussa hän joutui yllättäen pallolaajennukseen, sillä vasen sepelvaltimo oli tukkeutunut. Syyskuussa tuli tuomio, syöpä oli edennyt maksaan ja keuhkoihin.
"Se oli elimistön totaalinen loppu. Marraskuussa syöpä levisi päähän, jossa on nyt kuusi pientä etäpesäkettä. Seitsemän sädetystä olen saanut ja kolme on vielä jäljellä", Salmenhaara kertoo.
Suomessa sairastuu syöpään vuosittain 24 000 ihmistä. Salmenhaara sanoo, että sairaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
"Erkki-setä kävi sairaalassa minua katsomassa ja kysyi: Oot sie kirjoittanu? Sanoin, ettei ole paperia eikä kynää. Erkki siihen, että kyllä löytyy", Salmenhaara muistelee.
Pian hän soitti puolisolleen Kari Salmenhaaralle, että tuo äkkiä päiväkirjani, sillä haluan kirjoittaa. Samana sunnuntaina Salmenhaara luki päiväkirjamerkintöjään keväältä ja tapahtui ihme.
"Minulla puhkesi runosuoni niin, että tulppa vain lensi. Ne tulivat runoina, enkä mitään ole kirjaani muuttanut. 25 runoa ja ne olivat valmiita."
Urakan jälkeen Salmenhaara käveli sairaalan käytävää edes takaisin, väsyneenä, ihmetellen ja onnellisena.
Loput kokoelman runoista hän kirjoitti myöhemmin Taivalkosken mökillä, syksyn ruskassa.
Salmenhaara kertoo, kuinka hänen kirjailijana tunnettu setänsä Erkki Saikkonen on usein pyytänyt häntä tulemaan paikalliseen kirjoittajapiiriin. Tähän Eija on vastannut: sit ku mulla on aikaa.
"Nyt Luoja järjesti aikaa", Salmenhaara sanoo ja lisää, kuinka hän anoo elämälleen jatkoaikaa. Uusi kirjakin on jo mielessä muhimassa.
Lastenlapsia mummi rakastaa yli kaiken. Nuorin Väinö-vauva syntyi juuri samaan aikaan, kun Eija-mummi oli sairaalassa munuaisleikkauksessa.
Nämä ovat elämän suuria yhtäaikaisia asioita.
Aamuyöstä ei tule uni. Salmenhaaran elimistö on hauras ja väsynyt. On kipuja, etäpesäkkeet tekevät puhumisen väliin vaikeaksi, mutta ajatus on kirkas.
"En kritisoi. En kysy miksi minä, sillä aivan hyvin sopii myös kysymys, miksen minä? Voisi olla paljon pahemminkin", Salmenhaara sanoo.
Hän on käynyt puolisonsa kanssa syöpään sairastuneiden parikurssin ja on kiitollinen siitä, että saa olla kotona. Ajankohtainen haave on saada viettää vuorotteluvapaata puolison kanssa. Kauempana tulevaisuudessa, neljän vuoden päässä, siintää ensimmäisen lapsenlapsen ripille pääsy.
Eija Salmenhaaran runoteos
Ohdakkeinen polkuni julkaistaan
tänään kutsuvierastilaisuudessa Tyrnävän Myllykirjastossa kello 19.