On vaikea löytää kiireisempää miestä kuin Francisco Javier Solana Madariaga. EU:n ulkopoliittinen edustaja sukkuloi maasta ja maanosasta toiseen, eikä yksikään maailman johtajista jää tuntemattomaksi.
Espanjalaispoliitikko on ollut maailman keskeisillä näyttämöillä 1990-luvun puolestavälistä saakka, ensin Naton pääsihteerinä ja sitten "Herra Eurooppana". Levin kokouksessakin Solanaa vetivät hihasta milloin avustajat kiireellisine kännykkäpuheluineen, milloin toimittajat haastattelupyyntöineen. Kaleva sai 15 minuuttia.
Monta kovaa kasvoa on ollut Solanaa vastapäätä neuvottelupöydän toisella puolella. Yhden hän kuitenkin poimii ylitse muiden -Jugoslavian entisen presidentin Slobodan Milosevicin. Häneen ei Solana saanut luotua minkäänlaista suhdetta, vaikka miehet tapasivat useasti, joskus Kosovon sodan aikoihin neljän-viiden aikoihin aamullakin.
"Ei tietenkään tarvitse olla ystävä vastapuolen kanssa. Luottamus tarkoittaa kuitenkin, että syntyy sellainen ilmapiiri, että kun sanot jotain toiselle hän ymmärtää.On erittäin tärkeää ymmärtää toisen tilanne, muuten eteneminen on vaikeaa", mestarineuvottelijaksi kuvattu Solana selvittää.
Mutta Milosevic oli kova, todella kova, huokaa Javier Solana.
Milosevicin, Iranin tai Pohjois-Korean johtajien kanssa ei voi toimia samalla tavalla. Solanan mukaan neuvotteluissa ei ole tiettyä koreografiaa tai tekniikkaa, vaan kaikki ovat erilaisia.
"Neuvotteluissa ei voi huijata. Vastapuoleen henkilönä ei tarvitse niinkään luottaa vaan asioihin joista neuvotellaan. En ole kiinnostunut neuvottelukumppanin henkilökohtaisesta elämästä vaan pelkästään siitä, mitä hän tekee neuvotteluhetkellä", Solana selvittää.
Javier Solana vaikuttaa ulkoista olemusta myöten harmaalta diplomaatilta, mutta hänen henkilöhistoriansa on kaikkea muuta kuin tylsä. Hän on vanha pasifisti, josta kuoriutui sotilasliiton pääsihteeri.
Solana on vähän haluton puhumaan asiasta. Hän sitoo henkilöhistoriansa kotimaansa tapahtumiin.
"Olin mukana taistelussa Francon diktatuuria vastaan. Minut savustettiin yliopistosta, olin vankilassakin", Solana kertoo.
Solana siirtyi ulkomaille - Hollantiin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin - palaten kotimaahansa vasta Francon kuoleman jälkeen. Solana antaa ymmärtää, että vastarinta Natoa ja muita eurooppalaisia organisaatioita vastaan oli itse asiassa Francon vastustamista.
Espanjasta tuli Naton jäsen vuonna 1982 kovan väännön jälkeen. Oppositiossa ollut sosialistipuolue oli vastustanut liittymistä. Javier Solanakin osallistui Nato-vastaiseen kampanjaan kirjoittamalla pamfletin "50 syytä sanoi Ei Natolle".
Kun sosialistipuolue vuotta myöhemmin nousi valtaan, käänsi se Nato-kysymyksessä kelkkansa. Sotilasliiton jäsenyydelle haluttiin kansan tuki, joten sosialistihallitus järjesti asiasta kansanäänestyksen. Solana ja kumppanit propagoivat nyt voimakkaasti Naton puolesta saaden kansan puolelleen.
"Olen yhä pasifisti. En ole muuttunut siinä suhteessa. Voit olla pasifisti, mutta sinun ei silti tarvitse olla naivi", Solana vastaa kysymykseen miksi rauhan mies kerää aseita.
Solanan mielestä sekä EU että Nato ovat tänä päivänä rauhanjärjestöjä.
"Olen hyvin ylpeä sanoessani, ettei EU:n sisällä enää käydä sotia", Solana toteaa.
Ei aikeita
siirtyä eläkkeelle
Javiera Solanan sopimus EU-virasta ulottuu vuoteen 2008 saakka. Hänellä ei ole mitään aikeita siirtyä eläkkeelle.
"Olen elänyt monessa maassa ja matkustanut valtavia kilometrimääriä ympäri maailman. Tunnen itseni maailmankansalaiseksi", Solana kuvailee.
Kotimaassaan Solana pääsee käymään harvoin. Tyttärensä ja poikansa kanssa hän on silti päivittäin yhteydessä.
"Espanjasta kaipaan ystäviäni ja taloani Madridissa", Javier Solana kertoo. Mutta jalkapallossa hänellä ei ole suosikkijoukkuetta, koska ei pidä koko lajista.
Merkillinen espanjalainen.