Olen seurannut nyt kaksi vuotta päivittäin koko Suomen uutisointia sisäilmaongelmista. Ja sama kaava tuntuu jatkuvan ympäri maan. Minua häiritsee tässä muutama asia.
Ensimmäinen asia on, että koko Suomessa tehdään samat päättömät päätökset kerta toisensa jälkeen. ”Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa, mutta odottaa silti eri tulosta.” Albert Einstein (vapaasti käännettynä).
Minua kauemmin alalla olleet ja sinne ohjautuneet tutkijat, lääkärit ja niin edelleen väittelevät vieläkin juupas eipäs -tyylisesti milloin mistäkin.
Jos en ole täysin väärin ymmärtänyt, ja epäilen, että en ole, niin ei tunnu oikein löytyvän sitä oikeaa ja kaikkien tunnustamaa testiä tai tutkimusta, millä ongelma voitaisiin todentaa.
Sisäilmasta otettuja näytteitä voidaan käyttää varsinaisten rakennetutkimusten tukena, mutta siihenpä se sitten jääkin. Toisin sanoen ei voida vielä varmuudella sanoa, että tämä epäpuhtaus aiheuttaa tämän oireilun sisätiloissa.
Tästä päästäänkin sujuvasti toiseen asiaan. Yhtälailla kuin se oikea tutkimus on hukassa, niin on se tietokin, että kuinka moni sisäilmakorjaus oikeasti onnistuu?
Tätä tietoa yritin kysellä jopa tilastokeskuksesta, mutta vastaus oli, että eihän herranjumala sellaista tietoa kukaan pysty sanomaan. Mikä on hieman hassua, koska sisäilmakorjaus vaatii minun mielestäni erillisen rakennusluvan.
Luulisi, että tämä tieto on elinehto, jos näitä ongelmia oikeasti meinataan alkaa saamaan kuntoon. Jos olisin pelkän median varassa, niin onnistumisprosentti olisi pyöreät nolla.
Tähän tietysti vaikuttaa se, että positiiviset uutiset eivät enää tänä päivänä myy. Ketään ei kiinnosta 200-vuotias, kymmenen vuotta tyhjillään olevan koulun kuntoon saanti, ellei sitä ole ensin remontoitu kymmenillä miljoonilla turhaan. Tällaisiakin kohteita on ja yleensä hintalappu on ollut muutama tuhat euroa, yhden tai kahden ilmanvaihtokoneen verran.
Kolmas asia on, että miksi sisäilmanpuhdistimet eivät tunnut tehoavan julkisissa rakennuksissa, varsinkaan kouluissa. Kaikkia julkiselle puolelle suunnattuja laitteita on kuitenkin tutkittu sadoilla tuhansilla, jopa miljoonilla euroilla.
Puhdistimet tuppaa kuitenkin toimivan yksityissektorilla juuri niin kuin ne on suunniteltu, eli antamaan tarpeeksi aikaa korjauksiin. Joten herääkin pakosta kysymys: Mitä jos suurimman osan ongelmista julkisella puolella aiheuttaakin jokin muu kuin home tai voc-kaasut.
Mitä jos sen sijaan, että ensimmäisenä tuhlataan rahat sisäilmatutkimuksiin, jonka jälkeen vielä kalliimpiin remontteihin ja toivotaan, että arvaus ongelman aiheuttajasta osuu oikeaan, käytettäisiinkin ensimmäisenä rahaa mineraalivillalähteiden poistoon ja ilmanvaihdon oikeasti kuntoon laittamiseen.
Ilmanvaihto voi näyttää paperilla määräysten mukaiselta, mutta se ei tarkoita läheskään aina, että ilmanvaihto on kunnossa. Voisikohan edes osasyy olla määräyksissä?
Voi olla, että kaikkia ongelmia villojen poisto ja iv-remontti ei poista, mutta väitän, että yksikään remontti ei kuuluisassa pitkässä juoksussa onnistu ilman niitä. Tämän kirjoitti sisäilmaongelmien parissa päivittäin painiva
Jaakko Ukkola
Raahe
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.