Kuntalehden tekemän selvityksen mukaan eduskunta on kuntaihmisten miehittämä. Lähes 130 kansanedustajaa kiirehtii myös kotikuntansa valtuuston kokouksiin. Heidän lisäkseen Arkadianmäellä istuu myös muutamia kunnanjohtajia ja valtuustourastaan jo luopuneita konkareita. Suora linkki eduskuntaan on myös Kuntaliiton hallituksella: sen viisi jäsentä pääsi eduskuntaan, heidän joukossaan myös hallituksen puheenjohtaja Hannes Manninen (kesk.).
Kunnallispolitiikka on luonnollinen väylä eduskuntaan. Muuta kautta tie on kivinen ja mutkainen. Reitin ylittää kompastelematta vain jokunen missi, urheilija, laulaja tai jonkin muun sortin julkimo.
Kunta-asiantuntemus parantaa toivon mukaan valtion ja kuntien suhteita. Kauniista juhlapuheista huolimatta arki on karua. Kunnat eivät luota valtiovaltaan viime vuosikymmenien rajujen leikkausten jälkeen. Sisä- ja valtiovarainministeriössä puolestaan ei uskota, että kunnat hoitavat tehtäviään riittävän tehokkaasti. Muun muassa valtion kirstunvartija Sauli Niinistö (kok.) on ryöpyttänyt useaan otteeseen kuntia. Jotkut taas ovat jämähtäneet vuosikymmenten takaisiin muistoihin kerskakunnantaloista sen sijaan, että kantaisivat huolta alas ajetuista investointien valtionosuuksista.
Kuntapuoluetta ei voi olla, koska kuntien edut eivät suinkaan ole yhteneväisiä. Onko oikein leikata yhteisöveroja ja siirtää niitä valtionosuuksiin? Vastaus on ihan erilainen Helsingistä kuin Savukoskelta katsottuna. Mikä on kuntien talouden tila? Keskimääräisluvut antavat karkean kuvan, ja yksittäisten kuntien ja alueiden kuva voi olla hyvin ristiriitainen. Kuntaliitto ja sisäministeriö käyvät koko ajan sitkeää sissisotaa samojen numeroiden tulkinnoista. Eri pituisia jaksoja ja näkökulmia painottaen musta näyttää valkoiselta ja päinvastoin, tai ainakin harmaalta.
Uudella eduskuntakaudella ei kuntiin ole tulossa mitään radikaalia uutta, jos on uskomista Kuntalehden haastattelemiin kansanedustajiin.
Kaikki kannattavat jonkinlaista linnarauhaa, vakautta, ennustettavuutta ja yleensäkin kuntien ja valtion suhteiden paranemista. Alue- ja kuntaministeri Martti Korhosen (vas.) markkinoima palvelubudjetti ja -sopimus sai paljon tukea. Kuntien asema on kohtuuton. Loppusyksyn budjettilait saattavat vetää maton alta, koska kuntien omat talousarviot on jo tehty. Myös keskeiset valtionosuus- ja verotiedot tulevat aivan liian myöhään.
Kuntalehden haastattelemat kansanedustajat olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että kansallisen terveysprojektin tavoitteet pitää toteuttaa. Kuntaliitokset olivat kansanedustajille kuuma peruna ja kaikki kannattivat vapaaehtoisuutta ja yhteistyötä. Etenkin lisäpotkua haluttiin pääkaupunkiseudun ontuvaan yhteen hiileen puhal-tamiseen.
Tuntuu kummalliselta, että työttömyys ei noussut juurikaan esiin haastatelluilla kansanedustajilla. Kuitenkin työpaikat ovat kaiken aa ja oo. Myöskään syrjäytyminen ei tuntunut kiinnostavan. Se alkaa kuitenkin olla jo periytyvää. Peruskoulun päättäneistä seitsemän prosenttia ei hakeudu mihinkään. Isot luokat ja lamanaikaiset alasajot näkyvät. Koulua pidetään usein liian itsestään selvänä, ja koululaiset jäävät helposti rahataistelussa päivähoitolaisten, vanhusten ja sairaiden jalkoihin. Kuitenkin koulutus, sivistys ja ammattitaito on kaiken hyvinvoinnin perusta.
Olisiko seuraavaksi kansallisen sivistys- ja kouluprojektin aika?