liisa.laine@kaleva.fi
Oulun kaupunginvaltuusto päätti viikko sitten selvin numeroin, ettei kallioparkista järjestetä kansanäänestystä.
Keskustelu tahtoi lipsua itse kallioparkkiin, vaikka siitä ei nyt ollut tarkoitus vääntää kättä. Jonkin verran käytiin myös periaatteellista keskustelua siitä, milloin kansanäänestys on paikallaan. Onko itse asiassa koskaan?
Monen mielestä vaalit ovat ainoa kansanäänestys, mitä demokratiassa kaivataan.
Milloin asia on niin merkittävä, että siitä pitää ja kannattaa kysyä kansalta? Mitataanko merkitystä vain rahassa? Viime maanantain kallioparkkikeskustelussa demarien taholta huomautettiin, että kaupungin rahoissa kallioparkissa on kyse vain noin kolmen miljoonan investoinnista, eikä niin pikkujutuista kannata kysellä.
"Kyse olisi vain massojen viettelemisestä ja politiikan viihteellistämisestä", maalaili ryhmäjohtaja Heikki Keränen (sd.).
Vihreiden Juha Markkola muistutti, että onhan kallioparkissa kysymys muustakin kuin euroista, muun muassa ympäristöasioista. Saman tien hän manasi suolapatsaaksi ne, jotka tämän jälkeen kyselevät kuntalaisten osallistumisen perään.
Usein päätöstä siitä, että kansanäänestystä ei järjestetä, perustellaan sillä, että kansa ei tiedä asiasta tarpeeksi. Kallioparkin tapauksessa varsinkin hankkeen rahoituksesta liikkuu monenlaista tietoa. Puhujasta riippuen kyseessä on joko hanke, johon rahat ovat jo kasassa tai pohjaton rooppi, joka ryövää leivän vanhusten ja lasten suusta.
Valtuustossakin ehdittiin kysyä, missä ne rahat konkreettisesti tässä ja nyt oikein ovat?
Kansan tietämättömyyteen vedoten voitaisiin kyllä saman tien perua myös kaikenlaisten demokraattisten vaalien järjestäminen. Ehdokasta valitaan jos minkälaisilla perusteilla, joilla ei välttämättä ole oikean tiedon kanssa mitään tekemistä.
Toisaalta hassua on kyllä sekin, että tietämättömältä kansalta kannattaa kysyä mielipidettä vain todella merkittävistä asioista...
Kansanäänestys maksaa. Oulun tapauksessa hinta olisi kuulemma ollut noin 200 000 euroa. Paljonkohan äänestykselle olisi tullut hintaa, jos se olisi suoritettu tulevien EU-vaalien yhteydessä. Tosin siihen se ei kyllä olisi ehtinyt, sillä kansanäänestyksen järjestäminen on oltava tiedossa jo paria kuukautta ennen h-hetkeä.
Jälkiviisaasti on kuitenkin mukava leikitellä ajatuksella, että Oulussa olisi EU-uurnilla kyselty kallioparkista ja saman tien vaikka kaikesta muustakin mieltä askarruttaneesta. Mitä mieltä oululaiset ovat kuntaliitoksista? Ketä aletaan, ketä ei? Entä missä järjestyksessä kaupungin palveluista on vara ryhtyä karsimaan? Mistä ei missään tapauksessa?
Ehkä varmuuden vuoksi olisi vielä voitu kysyä suurkoulusuunnitelmistakin, vaikka päätökset on jo tehty - mitäänhän ei ole vielä rakennettu.
Valtuustopuheenvuorojen perusteella vapaaehtoista talkooväkeä ääntenlaskentaan olisi ainakin riittänyt.
Lain mukaan kansanäänestystä ei voi järjestää kunnallisvaalien, valtiollisten vaalien, eikä valtiollisen kansanäänestyksen yhteydessä. EU-vaalit eivät ole mitään niistä, joten sen puoleen homma olisi saattanut onnistuakin.
Olisipa tuo plankettien ruksailu saattanut jopa lisätä oululaisten mielenkiintoa itse EU-vaaleihin. Siihen ainakin on varaa, jopa näinä ankeina aikoina.