"En ollut koskaan ajatellut, että Oulua on pommitettu. Rintalan romaani tuo sen esiin, että sotaa on tosiaan käyty täälläkin eikä pelkästään itärintamalla."
Näin kertoo 15-vuotias Miina Huotari Pohjankartanon yläasteelta. Hän on mukana Madetojan musiikkilukion projektissa, jossa Pojista työstetään musiikkinäytelmä ensi toukokuuksi.
Tavoitteena on tehdä nimenomaan nykyisten oululaisten nuorten näköinen kuva Paavo Rintalan teoksesta.
Romaaninsa alaviitteessä kirjailija määrittelee sen kuviksi vuosien 1941-44 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin.
Työryhmäläiset ovat juuri lukeneet teoksen. Monille se oli ensimmäinen kerta. Itse kirjailija Paavo Rintalakin on vieras projektiin mukaan lähteneille nuorille.
"En tiedä hänestä oikeastaan mitään", tunnustaa Miina ensimmäisenä. Pöydän ympäriltä kuuluu vahvistukseksi: "Enkä minä. Sama täällä."
Miinan lisäksi omasta lukukokemuksestaan ovat kertomassa 16-vuotias Teemu Huotari Madetojan musiikkilukiosta ja koulusta keväällä 2003 ylioppilaaksi kirjoittanut 19-vuotias Eero Ojala.
60 vuoden aikahyppy sota-ajan Ouluun
Kun kukin oli kahlannut romaanin läpi kotona, kokoontui koko noin 50 hengen työryhmä koululle analysoimaan ja keskustelemaan pienemmissä porukoissa kirjan teemoista: ajasta, paikasta, miljööstä, Jakesta ja muista pojista, Tuiran pojista vielä erikseen, aikuisista, juonen taitekohdista, ristiriitatilanteista ja oululaisuudesta.
"Se nousi vahvasti esiin, että nuoret haluaisivat hirveästi tutustua romaanin aikakauteen tarkemmin, tietää siitä enemmän", kertoo produktion taiteellinen johtaja, musiikin lehtori Johanna Kemppainen.
Suunnitteilla onkin asiantuntijan avulla tehtävä aikahyppy sota-ajan Ouluun.
"Minusta aikahyppy ainakin olisi kiva. Kyllähän asiat historian kirjoissa lukee, mutta ei niissä kerrota kaikkea. Olisi ihana keskustella ihan naamasta naamaan", innostuu Miina Huotari.
Mikko Niskasen vuonna 1962 valmistuneen Pojat-elokuvan työryhmällä aikahyppy taaksepäin oli huomattavasti lyhyempi.
Kaikki kolme ovat nähneet Niskasen elokuvan ainakin osittain. Kaikkien mielestä Rintalan kirja on ehdottomasti elokuvaa vahvempi elämys.
"Kirjasta saa jotenkin helpommin kiinni siitä jutusta", perustelee Eero Ojala.
"Kirjassa on kerrottu enemmän kaikesta mitä henkilöt ajattelevat", jatkaa Teemu Huotari.
Nuoret kieltävät, että Rintalan romaani olisi pölyttynyt kirja, vaikkei siihen olekaan tullut tartuttua ennen musiikkinäytelmä-projektia.
"Kirjassa on se kertova juttu, elokuvassa vain vuorosanoja ja kohtauksia. Kirjassa pystyy itse luomaan kohtauksen mielessään. Tulee oma tunne, kun siinä on adjektiiveja ja verbejä", kiteyttää Miina Huotari.
Oikeuttaako sota-aika erilaisen moraalin?
Rintalan romaani toi jatkosodan lähemmäs nuoria. Se sai heidät pohtimaan myös sodan vaikutusta siviilielämään, arkeen kotirintamalla. Asia herätti kovasti filosofisia ja moraalisia pohdintoja pienryhmissä.
"Sotako teki ihmiset semmoisiksi, että ne pystyivät tekemään semmoisia tekoja? Esimerkiksi kun Immun veli Iikka kaatuu ja Immu on menossa kertomaan siitä Iikan morsiamelle Liisalle, niin saman tien Liisa tulee vastaan saksalaisen sotilaan kanssa", hämmästelee Miina Huotari.
Sota-aika vaikuttaa kaikkiin, pieniin ja suuriin, kotona ja rintamalla. Jatkosodan aikaisesta Rovaniemestä ja suomalais-saksalaisista suhteista uutuusromaaninsa kirjoittanut Ahti Taponen toteaa kertojana toimivasta viisivuotiaasta Jusupohvista: "Jos lapsi elää sodan keskellä, hänestä pakostakin tulee pikkuvanha." (Kaleva 14.10.)
Mutta oikeuttavatko sota-ajan erityisolosuhteet erilaisen moraalin?
"Ei pitäisi olla niin, mutta kuitenkin on", uskoo Teemu Huotari.
"Sota on tekosyy tehdä semmoisia", huomauttaa Miina Huotari.
Rintalan romaani on kuvaus sota-ajasta nuorten näkökulmasta. Pojat käyvät kirjassa omaa sotaansa. Uskotteko, että produktionne innostaa omanikäisiänne nuoria katsomoon?
"Ehkä enemmänkin juuri tämä, missä nuoret ovat pääosassa, kuin semmoinen missä kuvataan sotatannerta ja mitä siellä tapahtuu. Varmaan nuoriakin kiinnostaa, minkälaista nuorten elämä oli sota-aikana."
Seuraavaksi tartutaan Jaken hulluuteen
Erityisesti Jaken vaikeudet liikuttivat näitä nuoria.
"Varsinkin se oli kauhean koskettavaa, kun se saksalainen mies vei Jaken äidin pois. Kuinka se satuttaa niin pientä ihmistä!"
Jake rinnastuu helposti tämän päivän yksin jätettyihin nuoriin, kun vanhemmat pyrkivät korvaamaan kiireensä ja poissaolonsa rahalla ja tavaralla.
Jakeen paneudutaan seuraavaksi tarkemmin projektin sävellystyöpajassa. "Jaken hulluus on koottu esiin romaanin yhdeksältätoista eri sivulta. Se tullaan säveltäjien kanssa tekemään", kertoo lehtori Johanna Kemppainen.
Musiikkinäytelmän työryhmä käsittelee suuria asioita. Sitäkin, oliko Jaken itsemurha vahinko vai ei.
"Nythän on sota ja silloin tapetaan... hiah... hahaaa, ensin kaikki viholliset ja sitten kaikki omat... kookoo pantas tuohon portaille ja sitten alettas... tatatata, ja ikkunasta laskettas koopeellä, tatata... Kaikki olis ruumiina vaan, hiah... hahahaa."
Musiikkinäytelmän ensi-ilta on Oulussa 7.5.2005. Kaleva seuraa produktion valmistumista ensi-iltaan saakka.