Suomella on ollut vuonna 2015 alkaneessa pakolaiskriisissä kolme tiukkaa paikkaa: ensin piti selviytyä Suomeen tulleista yli 30 000 ihmisestä, ja viime talvena Venäjän vastainen raja vuoti jonkin aikaa. Kolmas tiukka paikka tuli viime viikonloppuna Turussa.
Suomi selviytyi ensimmäisestä erästä paremmin kuin moni muu maa. Suomeen tulleet saatiin talvea vasten katon alle. Toisestakin erästä selvittiin, kun vuotanut itäraja saatiin tukkoon neuvotteluilla ja presidentti Vladimir Putinin mahtikäskyllä.
Kolmas tiukka paikka poikkeaa kahdesta, sillä Turun äärimmäisen tuomittava terrori tuli konkreettisesti ensimmäistä kertaa iholle ja horjutti kansalaisten turvallisuudentunnetta – siitä huolimatta, että iskua osattiin odottaa.
Lähelle tullut terrori heittää demokraattiselle yhteiskunnalle vakavan haasteen: tulisi löytää keinot, joilla yhtäältä pidetään kiinni oikeusvaltiosta ja kansainvälisistä sopimuksista ja toisaalta pystytään reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen siten, että uusia terrori-iskuja ja niitä ruokkivaa radikalisoitumista pystyttäisiin ennaltaehkäisemään mahdollisimman tehokkaasti.
Tällä viikolla kuultiin useita puheenvuoroja, miten tähän haasteeseen voisi vastata. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) suurlähettiläskokouksessa hahmottama linja oli seuraava:
Osa 1: Suomen on yhä autettava hädänalaisessa tilanteessa olevia, sotien runtelemia ja vainottuja, perheitä. Suomi tekee näin auttamalla ihmisiä kriisipesäkkeissä, rauhaa välittämällä sekä ottamalla vastaan turvapaikanhakijoita ja pakolaisia.
Osa 2: Suomen on tehtävä kaikki mahdollinen, että Suomeen tulevat ovat aidosti hädänalaisista oloista. Jos näin ei ole, Suomella pitää olla nopeat keinot poistaa Suomeen väärin perustein tulevat. Keskustelu palautuskeskuksista, puolesta ja vastaan, liittyy heihin.
Sipilä sanoi myös, että oikeus elämään on yksityisyyden suojaa korkeampi perusoikeus. Voiko perusoikeuksia ylipäätänsä asettaa näin tärkeysjärjestykseen saati vastakkain? Perinteisesti perus- ja ihmisoikeuksia on pidetty jakamattomina.
Tämä rajankäynti tulee vastaan syksyn mittaan, kun paljon puhuttu tiedustelulainsäädäntö tulee eduskuntaan. On mahdoton sanoa, olisiko Turun terrori pystytty estämään, jos tiedustelulainsäädäntö olisi ollut voimassa. Mahdollista se olisi ollut, varmaa ei.
Terrorismista on tullut jo niin jokapäiväistä ja niin vaikeasti estettävää, ettei siihen päästä kyllin tehokkaasti kiinni ainakaan nyt käytössä olevilla keinoilla. Uusia keinoja viranomaisille nopeasti antavan tiedustelulainsäädännön tarvetta onkin vaikea kiistää.
Temppelinharjalla eduskunnassa on etenkin SDP. Jotta lainsäädäntö saataisiin nopeasti voimaan, se tulisi julistaa kiireelliseksi ja hyväksyä viiden kuudesosan enemmistöllä.
Yksin SDP:llä on eduskunnassa 34 paikkaa, eli jos kaikki demarit äänestäisivät punaista, tarvittavaa enemmistöä ei olisi. Puheenjohtaja Antti Rinne linjasi kuitenkin tällä viikolla, että demarit ovat valmiita tukemaan lakipakettia. Tyhjää sekkiä hän ei vielä hallitukselle antanut.
Muista oppositiopuolueista vihreät ja vasemmisto pihtaavat kantojaan SDP:tä enemmän. Niiden 27 kansanedustajaa eivät riitä estämään kiireelliseksi julistamista.
Opposition rooliin kuuluu heittää kapuloita hallituksen rattaisiin. Äänestämällä vastaan se ottaisi suuren poliittisen riskin, sillä kansalaismielipide on tiukentunut. Tämä kävi ilmi Iltalehden mielipidekyselystä. Riski on erityisen suuri vihreillä, joka on gallupeissa jo kakkosena ja on asettanut tavoitteeksi pääministeripuolueen paikan.
Tiedustelulainsäädäntö ei vielä yksin kesää tee. Turun terrori-iskun jälkeen on alkanut keskustelu muista toimista, joilla terrorin toistuminen saataisiin estetyksi.
On olemassa vaara, että irti pääsee haudoilla tanssimista muistuttava kilpalaulanta, kuka lataa pöytään kovimpia esityksiä. Näin on jo käynyt. Heitto kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittamisesta Suomenlahden saarelle on tästä vastenmielinen esimerkki.
Presidentti Sauli Niinistön suurlähettiläspäivillä käyttämin sanoin: ”Suomi ei voi sulkea rajojaan sulkeutumatta itse... Miten ylläpitää humaania yhteisöämme samalla vaarantamatta sitä? Tämä keskustelu on syytä käydä perinpohjaisesti.”
Juuri tästä on nyt kysymys.