Jäänmurtaja Kontion keittiöhenkilökuntakin on jo tuskaantunut. Laivalle tultiin töihin lokakuun 23. päivä. Uusi vuosi on alkanut, eikä edelleenkään ole päästy oikeaan elementtiin jäiden keskelle. Messin ikkunoista on sama näky päivästä toiseen. Samassa laiturissa Katajanokalla makaavat Otso, Sisu, Urho ja vanha Voima. Laiturin takana on vihreä nurmikko. Monitoimimurtajat ovat töissä, mutta muissa tehtävissä vuokralla Pohjanmerellä.
Merenkulkulaitoksen talvimerenkulun johtaja Ilmari Aro kertoo, että hänen urallaan vuoden 1981 alusta ei ole koskaan ennen ollut sellaista talvea, että ensimmäistäkään murtajaa ei olisi lähtenyt töihin Perämerelle ennen vuodenvaihdetta. Nyt lauhaa on luvassa ainakin viikon ajan, joten vähintään tammikuun puoliväliin Kontion lähtö tulee siirtymään.
Edellinen myöhäisen lähdön ennätys on vuodelta 2000, joulukuun 22. päivä. Yleensä ensimmäiset murtajat irrottavat köydet joulukuun 10.--15. päivä.
"Yhteiskunnalle tästä lauhasta koituu suuret säästöt. Satamille, teollisuudelle ja huolinnalle säästöt ovat miljoonia euroja viikossa, kun työt hoituvat nopeasti ja laivat liikkuvat vauhdilla, ilman jäistä aiheutuvia viivytyksiä", hän sanoo.
Itse murtamisen puuttuminen ei vielä lihota laivayhtiöitä, sillä jäänmurtokustannukset on sisällytetty väyläveroon. Sen nostaminen tai laskeminen perustuu pidemmän aikavälin kustannuksiin.
Talvi ja jää voi tulla nopeasti
Ilmari Aro toivoi syksyllä lauhaa talvea, jotta jäänmurron polttoainekustannuksiin saadut budjettirahat riittäisivät. Viime vuonna polttoainekustannukset olivat 6 miljardia euroa. Lisäbudjetissa on saatu rahaa niin, että tälle talvikaudelle maksuvaraa on saman verran.
Merenkulkulaitos ostaa jäänmurtopalvelut Varustamoliikelaitos Fintashipiltä, mutta tilaaja maksaa polttoainekustannukset. Fintaship on muutama vuosi sitten perustettu liikelaitos, joka syntyi kun Merenkulkulaitos pilkottiin kolmeen osaan. Toinen laitos vastaa väylistä.
Murtajien polttoainesäästöistä ei voi kuitenkaan voi vielä riemuita, sillä voi käydä niinkin, että myöhään tulevat jäät pysyvät pitkään. Viime keväänäkin murtajakausi päättyi vasta toukokuussa. "Ei nytkään kannata heittää kairaa kaivoon", Aro toteaa.
"Jäätä on nyt siemeneksi Perämeren pohjukassa, vajaa parikymmentä senttiä. Mutta vedet ovat kylmiä, ja kun kun tuuli tyyntyy ja lämpötila alkaa pysyä jatkuvasti pakkasen puolella, jäätä syntyy 10--20 asteen pakkasessa tuuma vuorokaudessa. Sitä vauhtia tilanne voi muuttua parin viikon sisällä sellaiseksi, että murtajaa tarvitaan avuksi. Varsinkin jos tuuli tuuli kasaa jääpenkkoja satamien edustoille", Ilmari Aro kuvailee.
Aro toteaa, että vielä tulevista jäistä ei voi sanoa mitään. "Se mitä on edessä, paljastuu yleensä vasta tammikuun lopussa. Kaksi viimeistä talvea ovat olleet sellaisia. Viime talvena jääpeite oli laajimmillaan maaliskuun 16. päivän tietämillä. Mutta aina on Perämeri jossakin vaiheessa jäätynyt."
Murtajien työolosuhteita eivät muovaa niinkään pakkaset kuin tuuli. Viime kevättalvi muistetaan maissa ankarana, mutta merellä oli tavallista helpompaa. Tuulet olivat Perämerellä suotuisat, meri jäätyi tasaisesti ja kulku oli helppoa ajoa vanhoissa ränneissä.