"Alkuvaihe näyttää hyvältä, mutta totuus paljastuu vasta tammi-helmikuulla, kun mäti on kehittynyt silmäpiste-vaiheeseen", kertoo Riistan- ja kalatutkimuksen Taivalkosken laitoksen kalastusmestari Matti Karjalainen.
Karjalainen mittaa Ohtaojan laitoksella komean keltaisena hohtavan mätisammion veden lämpötilaa. Hänen kanssaan hallissa ahertaa puolikymmentä kalanviljelijää, jotka puhdistavat hiljattain altaisiin ja astioihin haudottavaksi lypsettyä mätiä.
Niiden lisäksi jatkeena on pitkä rivistö saaveja, joihin haudontaa on keskitetty vesihomeen torjunnan vuoksi. Kalalaitoksella syyskuussa alkanut sadonkorjuu on loppusuoralla. Viimeisimpien kalalajien lypsäminen jatkuu vielä joulukuulle.
Taivalkoskella lypsetään syksyisin lohien, taimenien, siikojen, nieriöiden ja muikun mätiä haudottavaksi 2 500-3 000 litraa, joista kasvaa miljoonia poikasia. Altaissa muhii kevääseen mennessä isot rahat, sillä laitoksen mädin myynnistä saadaan noin 200 000 euroa ja poikaskaupalla 100 000 euroa. Summa on iso, sillä vesiviljelyn vuosibudjetti on noin 400 000 euroa.
"Aivan omillamme emme pyöri, puuttuva raha tulee valtion varoista", kertoo Ohtaojan laitoksen tuotantopäällikkö Vesa Määttä.
Valtion heikon rahatilanteen vuoksi kalanviljelyssä on kuitenkin pantava suu säkkiä myöten, vaikka on ala riskialtis. Pienikin virhe tai luontainen vaihtelu voivat heilutella tuotantoa, kun pelataan elävällä materiaalilla.
"Tulonhankinnan suunnnitelmissa on pysyttävä, muuten tulee hankaluuksia", Määttä sanoi.
Kalalaitoksille hellekesä on yleensä myrkkyä, mutta Taivalkoskella vedenvähyys tai happikato eivät kiusanneet. Mätiä emokalat tuottivat hieman normaalivuotta vähemmän, mutta laatu näyttää alkuvaiheessa sitä paremmalta.
Harvinaisen kuivan syksyn jälkeen laitokselle tulevan joen virtaama on hiipunut kuitenkin tavallista hiljaisemmaksi. Elokuulle saakka vettä juoksutettiin 700 litran sekuntivauhdilla. Sen jälkeen sekuntivirtaama on hiipunut noin 550 litraan sekunnissa. Tavanomaiseen vuoteen verrattuna vettä tulee laitokselle sekunnissa noin sata litraa vähemmän.
"Se arveluttaa, mitä kevättalvella tapahtuu, kun vettä on minimimäärä maalis-huhtikuulla", Vesa Määttä sanoi.
Virtaaman hiipuminen hankaloittaa altaiden puhtaana pitämistä, joka lisää tauti- ja loisriskiä. Kesäkelillä oltaisiin liemessä, mutta talvella Määttä ei usko ongelmia tulevan. Kun vesi on kylmää ja kalojen elintoiminnot hitaita, veden hapettomuus ei yleensä kiusaa talvella.
Taivalkosken laitos on pohjoisen kalakantojen hoidossa tärkeä, sillä Ohtaojalla on tallessa monen joen alkuperäiset lohi- ja taimenkannat.
Uusia kalaparvia joudutaan perustamaan jatkuvasti, sillä emokalojen uusiminen on pitkäjänteistä työtä. Yhden geneettisesti edustavan kalaparven kasvattaminen vaatii aikaa puolikymmentä vuotta.
"Uhanalaisia kantoja on säilytettävä, mutta kysyntä pitäisi pystyä myös ennakoimaan ja kasvattamaan kalaparvia sen mukaan", Vesa Määttä kertoi.