Perämerelle kaavaillut merituulivoimapuistot merkitsisivät jättiläisharppausta kohti tuulivoiman lisärakentamista Suomessa. Voimayhtiöt kaavailevat Perämerelle peräti 2 500 megawatin edestä tuulivoimaa.
Voimayhtiöiden kaavailema tuotanto vastaisi yli neljän nykyisen ydinvoimalan tuotantokapasiteettia. Myös kustannukset ovat jättimäiset, sillä yhden kolmen megawatin tuulimyllyn hinta on 4-4,5 miljoonaa euroa. Rakentamiseen tarvittaisiin vuositasolla valtion miljardiluokan tuet.
Pohjolan voiman ja Oulun energian tuore suunnitelma kahdesta yhteensä 800 megawatin tuulipuistosta Haukiputaan edustalle vastaa suuruusluokaltaan 12 Merikosken voimalaitoksen tehoa. Parhaimmillaan jättimyllyt jauhavat sähköä ensi vuosikymmenen alussa.
Tuulivoimapuistoista merellä tulee toteutuessaan varsinaisia nähtävyyksiä. Nimettömän matalaan on kaavailtu 30 myllyä ja Hoikkahiue-Luodelettoon 130 myllyä. Tuulessa huojuvat kymmenet valkoiset jättiläiset, joiden korkeus on 100 ja roottorien väli 125 metriä, saavat jo veneilijän hieraisemaan silmiään. Myllyjä on tulossa satoja lisää, sillä myös tuulivoimavalmistaja Winwind yhdessä Lumituuli Oy:n kanssa, saksalainen tuulivoimakonserni WPD ja Fortum ovat esitelleet suunnitelmia 75-850 megawatin puistoista. Kemin Ajoksen rakenteilla oleva 30 megawatin tuulivoimapuisto kuulostaa pieneltä suurten suunnitelmien rinnalla.
Tuuli- ja rakentamisolosuhteiltaan Perämeri on erinomainen paikka tuulivoimapuistoille. Tuulivoiman maisemahaitat ovat mielipidekysymyksiä, mutta merellä niistä aiheutuisi vähiten ongelmia. Melurajana pidetään kolmea kilometriä.
Suomi on toistaiseksi tuulivoiman kehitysmaa, vaikka tuulivoimalateknologia on maailman huippua. Tuulivoimakapasiteetti on vain 130 megawattia, kun se Ruotsissa on noin 800 ja Tanskassa 3 000 megawattia. Suomessa tuulivoimaa otettiin viime vuonna käyttöön 20 megawattia. Monissa muissa maissa rakentamistahti on huomattavasti kovempi.
Saasteettoman tuulivoiman rakentaminen on ajankohtaista, sillä EU:n asettamat velvoitteet pakottavat Suomen nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tähän asti uusiutuvan energian painopiste on ollut bioenergiassa. Tuulivoima ei ole ongelmatonta, sillä se tarvitsee säätövoimaa. Tuulivoima on kannattavaa vain, jos sen tuotantoa tuetaan, ja jonkun pitäisi maksaa markkinahinnan ja kustannusten välinen erotus.
Hallitus kaavailee takuuhintaa tuulivoiman tueksi. Syöttötariffilla taattaisiin yhtiöille markkinahintaa korkeampi hinta sähköstä. Erotuksen maksaisi kuluttaja. Syöttötariffi pistäisi eittämättä vauhtia tuulivoimaloiden rakentamiseen. Suomi, Slovenia ja Malta ovat ainoita EU-maita, joissa ei ole käytössä syöttötariffia tai vihreää sertifikaattia. Syöttötariffin myötä tuulivoiman tukitarve vähenee pitkällä aikavälillä.
Syöttötariffista huolimatta tuulivoimaloiden rakentaminen nopealla aikataululla olisi taloudellisesti raskasta. Tavoitteellinen tuotannon lisäys vaatisi budjettiin miljardiluokan, ei miljoonaluokan, vuosittaisia panostuksia. Mistä löytyvät miljardit, kun tuki on tähän saakka ollut kymmenkunta miljoonaa euroa vuodessa?
EU ilmastovaatimuksineen ja voimayhtiöt suunnitelmineen pakottavat poliitikot ottamaan kantaa tuulivoimaan ja sen rahoitukseen. Kaavailtujen jättisuunnitelmien toteutus parissakymmenessä vuodessa tuntuu epärealistiselta, kun valtion tukea kinuavat monet muutkin telakoita ja metsäteollisuutta myöten.