Kuusamolainen madonkasvattaja Kalevi Ronkainen lajittelee lieroja myyntirasioihin mieli myrtyneenä. Hän manailee leutoa alkutalvea, joka piti järvet jäättöminä käytännössä koko marraskuun.
Pilkkikauden alku on viivästynyt viikoilla, ja se on näkynyt yrityksen kassassa.
"Syöttikauppa on käynyt nihkeämmin kuin koskaan tähän aikaan. Kitkuttelua tämä on piessa nyt ollut", kaikkiaan kahdeksan vuotta alalla toiminut farmari harmittelee.
Kasvatuslaatikosta pöydälle kaadetut madot pakenevat takaisin multiin sen minkä jaokkeiltaan ehtivät, mutta pienellä pöyhäisyllä Kalevi Ronkainen saa kiemurtelevan karjansa taas hallintaan.
"Viime päivinä on ollut vähän piristymisen merkkejä, kun jäät ovat alkaneet vahveta. Mutta ei kilise puhelin läheskään kuten tähän aikaan yleensä", Ronkainen jatkaa ja napsauttaa rasian kannen kiinni.
Muovikoteloon jää loukkuun viitisenkymmentä lieroa, jotka ovat ensijäille suunnistavien ahvenpilkkijöiden mielisyöttejä.
Tuottoisa siika-aika
sivu suun
Teollisuushallissa sijaitsevassa kasvattamossa matoja riittää moneen lähtöön, sillä noin 600:ssa laatikossa niitä on varttumassa vähintään miljoona. Matofarmi lienee Suomen suurin.
Harvinaisen ammatin harjoittaja kaupittelee tuotteitaan ympäri maata esimerkiksi huoltamoille ja kalastusalan liikkeille. Monet kalastajat käyvät asioimassa suoraan kasvattamossa.
Ihan pilkkijöiden kiinnostuksen varassa alkutalven toimitukset eivät ole, sillä eteläisen Suomen sulien vesien äärellä esimerkiksi syysahventa ongitaan vielä yleisesti.
Ronkainen on kuitenkin säiden haltijoille tosi käärmeissään, sillä Kuusamossa marraskuu on normaalisti melkein kevätkuukausien veroinen sesonki.
"Kutupaikoilla kulkevien siikojen pilkkiminen on erittäin suosittua. Onkijoita tulee tänne muualtakin maasta. Nyt kausi on mennyt mönkään, sillä eihän siikavesillekään ei ole ollut juuri mitään asiaa."
Lierojen tapaan myös kärpäsentoukat ovat saaneet majailla kuusamolaiskasvattamossa enimmäkseen rauhassa, sillä nimenomaan ne ovat siianpilkinnässä kysytyin syötti.
Hyvä hoito
tuottaa satoa
Toukat Ronkainen ostaa alihankkijalta, mutta on niidenkin elättämisessä oltava huolellinen. Liian lämpimässä otukset kun koteloituisivat, ja pölähtäisivät pian ilmoille aikuisina kärpäsinä. "Nolla-asteisessa kaapissa ne viihtyvät toukkina vaikka kuukausia", hän selvittää.
Päätuotteensa Ronkainen kasvattaa normaalissa huoneenlämmössä. Lierot lymyilevät laatikoissaan tyytyväisinä, kun ruoka tulee ajallaan ja kotiolot pysyvät muutenkin viihtyisinä.
"Joka laatikolla käyn 16 kertaa vuodessa evästä jakamassa. Mullat niistä pitää vaihtaa neljän kuukauden välein. Eivät ne lisääntyisikään, ellei niillä olisi täällä hyvä olla", yrittäjä tähdentää.
Kalevi Ronkainen pitää suojattinsa kunnossa syöttämällä niille vuosittain noin 25 000 kiloa kasvisperäistä einettä. Hän annostelee puuroksi sekoittamansa ainekset minkkitraktorillaan turvemullan sisään.
Sen yrittäjä haluaa pitää liikesalaisuutenaan, millä eväillä madot pysyvät vireessä niin, että myös suvunjatkamistoimet sujuvat mallikkaasti ja keskeytymättä.
"Sehän on koko toiminnan peruspilari, että seksielämä sujuu", Ronkainen virnuilee ja kuopaisee todistukseksi mullan hämäristä muutamia toisiinsa kietoutuneita otuksia.