Kiitos halpalentoyhtiö Norwegianin keväällä nousukiitoon sysäämän matkustajabuumin, hinnat Finnairin kultakaivoksella ovat vihdoinkin laskeneet normaaleiksi.
Järkevät lippuhinnat ovat nostaneet Oulusta lentävien yhtiöiden asiakasmääriä selvästi. Onkin realistista odottaa, että matkustajamäärät kipuavat tänä vuonna ennätykselliseen miljoonaan matkustajaan.
Erityisen ilahduttavaa on, että lentoyhtiöiden toiminta kuuluu olevan näillä halvemmillakin hinnoilla kestävällä pohjalla.
Air Balticin ilmestyminen Oulun reitille vuonna 2007 avasi pään muullekin kuin työmatkalentämiselle. Moni pohjoissuomalainen pyrähtää mielellään lomalleen Riikan kautta.
Eikä kumma, sillä useimpiin Euroopan kohteisiin se on selvästi edullisin reitti.
Oulun seudun yritykset suostuivat ihmeen pitkään maksamaan henkilöstönsä lennoista ylihintaa Finnairille.
Yritysten asenne on kuitenkin muuttunut. Norwegiania ei ylenkatsota, vaan sen palveluja käytetään.
Ja miksei käytettäisi. Norjalaisten koneet ovat uusia, eikä palvelu ainakaan huonompaa ole kuin perinteisillä yhtiöillä, vaikka niissä sinnikkäästi perustellaankin korkeampia hintoja hyvällä palvelulla ja laadulla.
Oulun lentoasema on oiva esimerkki siitä, miten rakennemuutoksen haasteisiin vastataan alueellisesti.
Jos kentän kehittäminen olisi jäänyt Finnairin ja Finavian varaan, sillä ei olisi nykyisiä matkustajamääriä eikä kasvun edellytyksiä. Vaikka Finavia on valtakunnallinen toimija, sen johto tarkastelee asioita Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
Ja näyttää siltä, että sieltä katsottuna suorat yhteydet Oulusta muualle kuin Helsinkiin eivät istu suunnitelmaan.
Eivät, vaikka Finavia on valtion monopoliyhtiö, jolle kuvittelisi olevan luontevaa palvella myös maan toiseksi vilkkainta lentokenttää. Helsinki-Vantaa haluaa olla Suomen ainoa solmukohta.
Olennaista Oulun lentoaseman kehittämisessä on ollut alueen panostus ja painostus.
Paikallisille päättäjille ja Finavian paikallisjohdolle on syytä antaa täydet pisteet johdonmukaisesta ja järkevästä toiminnasta.
Lentoaseman runsaan 20 miljoonan euron laajennushankkeesta käytiin kova vääntö, vaikka Finavian rahoitusosuus jäi sittenkin aika pieneksi. Pääosin rahoitus tuli Oulun seudulta ja valtion budjetista.
Vantaan viesti oli selkeästi, että Oulussa ei tulla ikinä pääsemään lentoaseman laajennuksella syyskuussa mahdollistuvan 1,5 miljoonan matkustajan vuotuiseen määrään.
Mutta taisivat olla väärässä, sillä jo nyt on nähtävissä, että tuo tilanne on käsillä kohta.
Oulun lentoaseman laajennus tehtiinkin juuri oikeaan aikaan. Kapasiteetille on kysyntää ja kenttää uudistettiin lama-ajan hinnoilla.
Suurten suunnitelmien jälkeen Air Baltic on ollut vaitonainen Oulun solmukenttäsuunnitelmistaan viime aikoina. Yhtiön kaupallinen johtaja ja kehittäjä Tero Taskila siirtyi Estonian Airin toimitusjohtajaksi kesän alussa.
Yhtiön taloustilanteen ympärillä liikkuu huhuja, eikä Air Balticin suunnitelmista ole tarkkaa tietoa. Niiden pitäisi selkiytyä Oulun lentoaseman suhteen syksyllä.
Mutta Oulu kiinnostaa muuallakin. Kasvaneet asiakasmäärät voivat tuoda Oulun lentokentälle kokonaan uusia yhtiöitä.
Yksi mahdollinen suunta on Venäjä, sillä maantieteellisesti melko lähellä meitä ovat esimerkiksi Pietari ja Moskova.
Tulevaisuuden kannalta on olennaista, miten Oulu pärjää Barentsin alueen ilmaliikennelogistiikassa. Oulun tulee, tavalla tai toisella päästä kauttakulkuasemaksi, jolloin liikenteen kasvun logiikka muuttuu.