Miltä tuntuu olla sikarikas? Hirvittikö miljoonaperintö?
Niinpä. Jussi Sakari Salonoja, 31, ei välitä julkisuudesta. Bluesin omistaja on kurkkuaan myöten täynnä kysymyksiä, jotka liittyvät hänen perimäänsä jättiomaisuuteen.
Salonojan elämä sai suuntansa, kun ikämittarin viisari värähti lukemaan 11. Lapseton makkarakeisari Erkki Salonoja testamenttasi omaisuutensa veljenpojanpojalleen eli Jussille.
Liki miljardin vanhan markan omaisuusmassa siirtyi yhden sukupolven yli. Näin suku vältti verottajan kuppauksen.
Virallisesti perintö oli Jussin Pekka-isän hoidossa pojan 25-vuotispäivään saakka, mutta käytännössä Salonoja sai rahat käyttöönsä täysi-ikäiseksi tultuaan.
Sijoituskohteita mietittäessä yksi mahdollisuus nousi yli kaikkien muiden.
"Mikä voisi olla parempaa kuin omistaa jääkiekkoseura", Salonoja kiteytti Jääkiekkolehden haastattelussa vuonna 2000.
Blues on yhä Salonojan suuri intohimo - ja myös sokea piste.
Urheiluliikkeestä Salonoja ei osta mitään tinkimättä, mutta Bluesin kohdalla rahankäyttö on ollut enemmän kuin hulvatonta. Laskelmien mukaan Salonoja on upottanut Bluesiin vuosina 1999-2008 vähintään 20 miljoonaa euroa. Voittoa Blues Hockey Oy ei ole tehnyt koskaan, mutta sillä ei ole suurta merkitystä.
"Jääkiekko tarjoaa elämyksiä, jännitystä ja voittoja", Salonoja on alleviivannut.
Kohtalo pelasti
tsunamilta
Jääkiekko on vain yksi osa Salonojan bisnespalapelissä. Luonnetta kuvaa, että miljonääri sijoittaa eurojaan aloille, joilla saa helposti siipeensä.
Salonoja on häärinyt elokuvistaan tunnetun Solar Filmsin kulisseissa. Osakkuutensa Air Finland -lentoyhtiössä Salonoja myi vuonna 2005.
Yksityiselämästään Salonoja vaikenee. Tiedossa on hänen mieltymyksensä vauhtiin ja nopeisiin autoihin.
"Jos Jussi haluaa hankkia pari kertaa vuodessa puolen miljoonan (markan) auton, siitä vaan. Se on niin mitätön osa kokonaisuudessa", vuonna 2002 kuollut Pekka-isä totesi aikoinaan.
Salonoja asuu eliittialueella Helsingin Kaivopuistossa. Hänen ystäväpiirinsä kuuluu muun muassa formulatähti Kimi Räikkönen.
Thaimaalla on miehen sydämessä erityinen paikka. Salonoja antoi tsunamin uhrien auttamiseen miljoona euroa. Summa oli suomalaisten yksityishenkilöiden lahjoituksista ylivoimaisesti suurin.
"Minun piti olla tsunamin aikaan Phuketissa ja juuri siellä, minne tuho iski. Kohtalo oli päättänyt, etten matkustanut sinne", Salonoja muisteli Ilta-Sanomissa reilu vuosi sitten.
Vitsi, jolle ei
enää naureta
Kuluvan kevään kiekkomenestys on Salonojalle iso asia. Kun Salonoja aloitti Bluesissa, oli visio kristallinkirkas:
"Meillä ei ole mihinkään mitään kiirettä. Mitali otetaan viimeistään keväällä 2003. Haemme rauhassa omaa ideaa teemalla Blueskin on jotain."
Rauhassa, todellakin. Aivan viime vuosiin asti Blues oli vitsi, jolle naureskeltiin kiekkopiireissä avoimesti. Vuorineuvostason palkkaa nauttineet pelaajat olivat työpaikalla läsnä fyysisesti, mutta aniharva sitoutui seuraan ja sen tavoitteisiin aidosti.
Kurssi kääntyi vuoden 2005 suursiivouksen yhteydessä, kun Salonoja palkkasi Bluesin urheilutoimenjohtajaksi Raimo Summasen, päävalmentajaksi Kari Heikkilän ja pelaajakoordinaattoriksi Jukka Holtarin. Huippuammattilaiset moukaroivat ummehtunutta ja uneliasta mukavuusilmapiiriä raskaalla kädellä.
Olennaisinta nykyhetkessä on Bluesin identiteetin muotoutuminen. Finaaleissa pelaava joukkue on halvempi kuin moneen vuoteen. Palkkasotureiden lisäksi vastuuta on annettu seuran omille kasvateille, joiden vyöryä johtavat Mikko Lehtonen ja Tomi Sallinen.
Välierissä ja finaaleissa kotiareenalla on raikunut huutomyrsky, jota voi tulkita vain yhdellä tavalla.
Blues herättää tunteita, on ihmisille jotain - aivan kuten Salonoja vuonna 1999 toivoi.
Lähteet: City-lehti, Ilta-Sanomat, IS Veikkaaja ja Jääkiekkolehti.