Eläkkeelle siirtyvillä poliitikoilla ja yritysjohtajilla on kysyntää. Kun varsinainen työura on takana, seuraa leppoisampi mutta yleensä hyvin palkattu jatkoaika yritysten konsulttina. Titteliksi annetaan joko senior advisor tai executive advisor, mitä ne sitten tarkoittanevatkaan.
Yritysten näkökulmasta vapaalle siirtyvät vaikuttajat ovat houkuttelevia kohteita. Oli kyse raskaan sarjan poliitikosta tai ison firman vetäjästä, varmaa on, että näkemyksissä löytyy ja suhteita piisaa. Kaiken hyvän lisäksi näitä tunnettuja kasvoja voi hyödyntää markkinoinnissa ja pr-tilaisuuksien vetonauloina.
Millaisia kultakimpaleita nämä ex-vaikuttajat oikeasti ovat? Otetaan tarkasteluun muutama rekrytointi tuoreimmasta päästä.
Jukka Härmällä luovutti paperijätti Stora Enson vetovastuun puolisen vuotta sitten. Melkein siltä istumalta hänet palkattiin sijoitusyhtiö Capmanin neuvonantajaksi. Puheenaoleva yhtiö hallinnoi rahastoissaan kolmen miljardin euron sijoituksia.
Härmälän toimitusjohtajauran suurin siirto oli kahdeksan paperitehtaan osto Pohjois-Amerikasta vuonna 2000. Taaloja laskettiin pöytään 4,9 miljardin euron edestä. Kun tämä samainen Consolidated Paper -yhtiö pari viikkoa sitten myytiin amerikkalaiselle pääomasijoittajalle, oli hinta pudonnut 1,8 miljardiin euroon.
Härmälän tappioluku ei ole kuitenkaan Suomen ennätys. Sonera lähti torvet soiden umts-sotaan Saksaan 4,3 miljardilla eurolla. Sieltä ei tullut takaisin muuta kuin kokemuksia.
Paavo Lipponen ei halunnut jäädä pelkäksi lastenvahdiksi pitkän poliittisen uran jälkeen. Olkiluotoon ydinvoimalaa rakentava Pohjolan Voima nappasi ex-pääministerin neuvonantajakseen ratkomaan ranskalais-saksalaisen rakentajan ja suomalaisen tilaajan välisiä ristiriitoja. Ydinmylly on vuosikaupalla myöhässä ja turvallisuusmääräyksistä joudutaan tämän tästä vääntämään kättä.
Kielitaitoinen ja laajat suhteet omaava Lipponen voi olla arvokas mies Pohjolan Voimalle eurooppalaisissa neuvottelupöydissä. Mutta jos firma samalla haaveili saavansa hänestä ydinvoiman mannekiinin, saattoi kansan kahtia jakava Lipponen olla virhevalinta.
Lipposen esikuvana oli ehkä Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder, joka ryhtyi vetämään kaasuputkea Itämeren ali. Kaasuputkiyhtiön johdossa on Schröderille tuttuja naamoja Moskovan reissuilta.
Tai sitten mallina oli toinen entinen demaripääministeri, Ruotsia pitkään johtanut Göran Persson. Hän ryhtyi mukavalla kipukorvauksella auttamaan JKL-nimistä konsulttifirmaa. Yhtiö tarjoaa apuaan liike-elämän johdolle. Poliittisista realiteeteista tuskin on saatavissa parempaa tietoa kuin Perssonin suusta.
Perssonin ongelma on vähän samankaltainen kuin Lipposen kohdalla. Miehet ovat hyvin ristiriitaisia persoonia. He herättävät kuulijakunnassa voimakkaita reaktioita.
Poliitikkojen osa-aikapuuhailussa on myös moraaliset ongelmansa. Onko oikein, että valtion korkeaa virkaa hoitanut muuntaa tietonsa ja kokemuksensa rahaksi - ja vielä pahempaa, yhden yksityisen firman eduksi?
Saksassa ja Ruotsissa entisten pääministereiden eläkepäivien touhuista on revitty isoja otsikoita. Suomessa tällainen pohdiskelu ei näytä kiinnostavan ketään.
Yritysjohtajien kohdalla ongelmat ovat toisenlaisia.
seppo.ylonen@kaleva.fi