Kolumni

Miksi Väy­ry­nen ja Kanerva he­rät­tä­vät pa­hen­nus­ta?

Sinivihreä hallitus on kiinni suomalaisessa arjessa ja katsoo nuorekkailla silmillä ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Näin hallitusta on markkinoitu.

tuomo.yli-huttula@kaleva.fi

Sinivihreä hallitus on kiinni suomalaisessa arjessa ja katsoo nuorekkailla silmillä ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Näin hallitusta on markkinoitu.

Hallitus on kuin kevätmuoti: mukana on ihka uutta ja sopivasti retroa, presidentti Tarja Halonen ihasteli.

Retroa hallituksesta todellakin löytyy. Retrosta kansa on viime päivinä puhunut eikä akkavallasta tai ministereiden vauvauutisista.

Urho Kekkosen ajan kasvattien, Paavo Väyrysen ja Ilkka Kanervan, nousu ministereiksi on kauhistuttanut monia.

On hyvä pohtia, miksi nämä kuusikymppiset ja 70-luvulla politiikkaan singahtaneet konkarit ärsyttävät ihmisiä? Molemmilla on kansalta vahva valtakirja. Väyrynen keräsi Lapissa huikeat 10 944 ääntä ja Kanerva Varsinais-Suomessa 11 079.

He ovat pitkänlinjan kokeneita parlamentaarikkoja. Väyrysellä on ministerikokemusta reilulta kahdeltatoista vuodelta. Kanerva on ollut valtioneuvoston jäsenenä kahdeksan vuotta. Muita poliittisia tehtäviä voisi molempien osalta luetella hengästymiseen asti. Paljon heppoisimmilla meriiteillä ministeriksi yleensä noustaan.

On sääli, että Väyrysestä ja Kanervasta on tullut kansalaisten silmissä vitsejä. He ovat todennäköisesti mainettaan parempia poliitikkoja.

Väyrysestä muistetaan lentoemännän nipistely. Kanervan syntisäkissä painavat muun muassa tekstiviestit kohutuille salarakkaille.

"Ilkka Kanervassa ja Paavo Väyrysessä on samoja piirteitä. Molemmat ovat kavereita silloin, kun he tarvitsevat sinua, mutta muulloin sitä kaveruutta ei huomaa. Ihmiset näkevät helposti pyrkyryyden läpi. Politiikassa ei kukaan nouse yksin eteenpäin", Ilkka Suominen on todennut entisistä poliitikkotovereistaan.

Suominen on tehnyt yhteistyötä pitkään Kanervan kanssa. Väyrysen kanssa Suominen yritti kasata porvarihallitusta 20 vuotta sitten.

Sekä Kanerva että Väyrynen ovat kunnianhimoisia poliitikkoja, jotka ovat kokeneet politiikassa välillä takaiskuja. Onko Suomisen analyysi pyrkyryydestä tekijä, jonka takia he molemmat ovat välillä joutuneet sivuraiteille?

Kanerva on pystynyt pahimman pyrkyryyden häivyttämään sillä, että hän on sosiaalisesti lahjakas. Väyrysen ongelmana taitaa olla oikeassa olemisen tarve.

Kanerva on urallaan törmännyt useita kertoja Sauli Niinistöön. Ulkoministerin salkku taitaa sen takia maistua Kanervalle erityisen makealta.

Keskustajohdossa pohdittiin myös Esko Ahon vetämistä hallitukseen, mutta ajatus kuivahti kasaan. Miten Aho, joka ei ollut vaaleissa ehdolla, olisi voitu kelpuuttaa ministeriksi ja Väyrynen jättää rannalle?

Harva poliitikko selviää urastaan muuttumattomana. Valta ja vastuu muuttavat ihmistä usein kovakouraisestikin. Monien ego kasvaa ylisuureksi.

Matti Vanhasella ja Jyrki Kataisella olisi tullut samassa hallituksessa Esko Ahon tai Sauli Niinistön kanssa henkisesti liian ahdasta.

Retroministerit, Kanerva ja Väyrynen, ovat aloittaneet työnsä täydellä tohinalla.

He lentävät huomenna Luxemburgiin EU:n ulkoministerikokoukseen. Kanervalla on mahdollisuus ensi viikolla vaalia USA-suhteita. Hän saattaa tutustua Naton ulkoministerikokouksessa USA:n ulkoministeri Condoleezza Riceen.

On syytä seurata tarkoin, että parivaljakko on omaksunut 2000-luvun toimintatavat. Kokemusta sekä Kanervalta että Väyryseltä löytyy, joten annetaan heille näytön mahdollisuus.