"Arvet olivat jo melkein umpeutuneet, miksi ne revitään taas auki", tilitti sevettijärveläinen Jouni Mosnikoff kolttakansan tuntoja Skábmagovat-elokuvajuhlien keskustelussa lauantaina.
Alustukseksi nähtiin sekä helmikuussa ensi-iltaan tulevan Tapio SuomisenMosku-elokuvan traileri että raakaleikkaus ohjaaja Heikki Huttu-Hiltusen valmisteilla olevasta dokumentista.
Mosku eli Aleksi Hihnavaara oli jo omana aikanaan kiistelty hahmo: hänet nähtiin sekä köyhyydestä nousseena ahkerana poromiehenä että häikäilemättömänä pororosvona.
Tutkijan ja kirjailijan Veli-Pekka Lehtolan mukaan Moskuun liittyvä ristiriita näkyy selvästi Suonikylän koltta-alueelle 1919 tehdystä suomalaisen retkikunnan kostoretkestä. Retkikuntaa johti majuri Martti Wallenius, jonka elämäkerran Lehtola on kirjoittanut. Kostoretki johti siihen, että koltat ovat vihanneet sekä Moskua että Walleniusta.
Suomalaisten 20-miehinen aseistettu joukko kävi kostoretkellään kenttäoikeutta aseettomien ja organisoitumattomien kolttien mökeissä, joista naiset ja lapset vietiin pois ja miehet "nurkan taakse suomea oppimaan". Kolttia uhkailtiin ja viitteitä on myös kidutuksesta. Heidän tappamisestaan sen sijaan ei ole todisteita.
Lehtolan mukaan Mosku oli vahva ja myyttinen persoona jo silloin kun Wallenius häneen tutustui. Hän oli kymmenen vuotta vanhempi ja "kova tekijä", Wallenius puolestaan 26-vuotias ja uusi tulokas Lapissa.
"Mosku käytti Walleniuksen ystävyyttä häikäilemättä hyväkseen", Lehtola arvioi miesten suhdetta. Wallenius omaksui Moskulta väkivaltaan oikeuttavan korpilaki-ajattelun. Moskun alulle panema ja Walleniuksen johtama rajavartijoiden ja Sompion poromiesten kostoretki ei myöskään tapahtunut sisäministeriön suosiossa, sillä miehet käyttivät siviiliasuja vaikka olivatkin aseistettuja.
Useita tokkia vietiin
Koltat olivat vuosisadan vaihteessa vasta siirtymässä peuranpyynnistä poronhoitoon. Ensimmäinen maailmansota toi kolttien alueelle paljon vieraita kulkijoita, ja poroja syövät sotilaatkin hämärsivät omistuskäsitettä, Lehtola selvitti 1900-luvun alun tilannetta.
Porovarkaudet olivat alueella kiistaton tosiasia, mutta sompiolaisten osuus niissä on epäselvä. Koska raja-aitaa ei ollut, oli ihmisten ja porojen liikkuminen alueella helppoa.
Inarilainen Veikko Aatami Heikkilä puuttuikin keskusteluun toteamalla, että kun mieskuntoiset koltat olivat ensimmäisen maailmansodan aikana tsaarin armeijassa, varastivat suomalaiset heidän porojaan. Kun koltat hakivat omiaan takaisin, lähettivät suomalaiset niskaan rankaisuretkikunnan.
Myös kymmenet vuodet kolttien luottamusmiehenä toiminut Matti Sverloff kutsuisi Moskua ennemmin suurrosvoksi kuin ammattiporomieheksi. "Mosku olisi tapettu ajat sitten, jos koltat olisivat olleet syytösten mukaisia ´puskasta ampujia´ ja jos heidän uskontonsa olisi antanut periksi", Sverloff totesi.
Hänen tietojensa mukaan retkikunta oli tappanut Mosnikoff-nimisen kolttamiehen. Sverloffin mukaan Walleniuksen retkikunta vei koltilta kokonaisia tokkia niin että jotkut perheet menettivät kaikki poronsa. Sverloff huomautti Suomen armeijan jo sitä ennen verottaneen kolttien porokarjaa.
Kuka saa kertoa tarinan?
Mosku syytti kolttia porovarkauksista, mutta myös Walleniuksella oli omat syynsä puhdistaa itäinen alue "punaisista". Wallenius kirjoitti retkestä myöhemmin novellikokoelman Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä ja sai vastaansa kolttia puolustavan Karl Nickulin sekä myöhemmin Martti Linkolan.
Sakari Kännön Mosku-elämäkerta puolestaan seurailee enemmän empaattisesti Moskua.
Norjalainen ohjaaja Johs. Kalvemo ihmetteli elokuvantekijöiden moraalia, jos koltille tehty vääryys jälleen kerran toistetaan filmillä.
Heikki Huttu-Hiltusen mielestä jokainen saa kuitenkin tehdä sellaisen elokuvan kuin haluaa, näkemyksiä ei voi kieltää. "Wallenius loi itse myytin ja peitti veriset jälkensä", hän korosti. Huttu-Hiltunen piirtääkin omassa dokumentissaan kokonaan toisenlaista kuvaa Moskusta, pääosin kolttien kertomana.
Huttu-Hiltunen haluaa kertoa tarinan sen omista lähtökohdista. Hänen mukaansa koltilla on anteeksiannon ja sovituksen henki. Hän itse pitää Walleniuksen kostoretkeä pahimpana ihmisoikeusrikkomuksena Pohjoismaiden historiassa.
Alkuperäiskansojen elokuvat keräsivät täydet katsomot lauantaina. Ensiesityksenä nähty norjalainen Nils John Porsangerin ja Eilif AslakseninKidnapattu, kolttanaisen ja hänen poikansa tarina, kosketti monien tunteita. Illalla Revontuliteatterissa nähtiin sikermä havaijilaisia elokuvia. Juhlat jatkuvat vielä sunnuntaina.