Kuuluisa sydänlääkäri työntelee potilassänkyä pitkin pääkaupunkiseudun julkisen sairaalan käytäviä. Potilas kysyy vaivautuneena, onko tässä nyt mitään laitaa, että tohtori itse pukkaa minua vastaanotolta kuvaushuoneeseen. Kardiologi vastaa ystävällisesti, että näin tämä käy nopeimmin.
Hän voisi toki soittaa apua, mutta se kestää liian kauan. Hoitajia ei ole tarpeeksi ja vahtimestarin tulo vie vähintään viisitoista minuuttia. Samaan aikaan vastaanottohuoneen oven takana on pitkä jono, joka ei liikahda ennen kuin sydänlääkäri palaa kuvaushuoneesta. Onneksi hän on nopsajalkainen ja hyväkuntoinen.
Herää kysymys, onko julkisesta terveydenhuollosta otettu riittävästi tehoja irti. Meneekö pitkän koulutuksen ja harvinaisen ammattitaidon omaavalta oppineen aika hukkaan?
Lisää tehoja kaivattaisiin. Niitä etsii myös valtiosihteeri Raimo Sailaksen kolmikantatyöryhmä. Porukalla on vielä muutama päivä aikaa tuoda joitakin konkreettisia keinoja budjettiriiheen, joilla työn kysyntä ja tarjonta saataisiin paremmin sovitettua yhteen. Terveydenhuollossa kohtaanto-ongelma näkyy ja tuntuu kaikkialla. Lääkärit ja hoiturit tuntuvat jotenkin olevan aina väärissä paikoissa tekemässä jotain muuta kuin nimenomaan sitä, missä ovat parhaimmillaan.
Leikkaussaleja vaadittiin jo kauan sitten tehokkaampaan käyttöön. Nyt Uudellamaalla syöpäpotilaiden leikkausjonot ovat venyneet niin pitkiksi, että ne ylittävät kansainväliset suositukset. Potilaat jonottavat leikkaukseen pääsyä pahimmillaan kuusi viikkoa. Syynä on pula leikkaussalihoitajista.
Lääkäripula oli esillä Kainuussakin keskustan ministereiden ja puoluejohdon kesäkokouksessa. Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä tivasi avoimien lääkärinpaikkojen määrää. Maakuntaliitolla ei ollut esittää lukuja, mutta sen sijaan pitkä lista toimenpiteitä, joilla lääkäreitä yritetään Kainuun korpeen houkutella.
Kainuussakin on alistuttu siihen tosiasiaan, etteivät lääkärit suostu maakuntaan pysyvästi muuttamaan. Niinpä nyt satsataan kiertolaisten houkuttelemiseen. Nuoret, vastavalmistuneet voisivat tulla Kainuuseen keräämään kokemusta. Kiinnostuneille pyritään räätälöimään henkilökohtaisia paketteja niin, että myös yksityiset toiveet toteutuisivat.
Pureeko Kainuun malli nuoriin medisiinareihin, jää nähtäväksi. Hemmotelluimmille eivät likaiset työt tahdo aina kelvata. Hyvinvoinnilla ruokitut lääketieteen ylioppilaat ovat tottuneet tiettyihin etuoikeuksiin. Jo hyvissä ajoin ennen valmistumista heitä houkutellaan suurella rahalla Lapin peräkylille ja Kainuun korpeen paikkamaan lääkäripulaa. Luonnollisesti he myös jatkossa hakeutuvat yksityiselle puolelle hyvin palkattuihin hommiin siistien potilaiden pariin.
Alkoholistit tai huumeriippuvaiset eivät Kauniaisten kasvatteja kiinnosta. On pelottavaa, jos lääkärit keskittyvät sekä alueellisesti että sosiaalisesti. Eriarvoisuus kasvaa entisestään ja loukkaa ennen kaikkea niiden ihmisarvoa, jotka ovat palveluista kaikkein riippuvaisimpia.