Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän ihmetyttää Timo Soinin reilun kuukauden takainen ilmoitus jättäytyä pois perussuomalaisen puolueen puheenjohtajuudesta.
Soini on johtanut Suomen maaseudun puolueen (SMP) raunioille perustamaansa puoluetta 20 vuotta kaikkensa antaen, mikä sai nyt riittää. Näinhän hän meille ilmoitti.
Poistuessaan - ei sentään uppoavasta, mutta selvästi kallistelevasta - laivasta hän saattaa asettaa perussuomalaiset tukalaan asemaan. Kaikki riippuu heistä itsestään, millaisen valinnan puolueväki tekee Soinin seuraajaksi.
Siihen nähden, kuinka paljon Soini on korostanut uhrautuneensa perussuomalaisten eteen, päätös tuntuu itsekkäältä ja välinpitämättömältä. Perussuomalaisten hallitustaival saattaa saada kolhuja puheenjohtajanvaihdoksen yhteydessä tai tyssätä kokonaan hallituksen hajoamiseen, jos oikein huonosti käy.
Puheenjohtajaksi pyrkivän kandidaatin, Jussi Halla-ahon, yksisilmäinen linja voi pullauttaa perussuomalaiset hallituksesta. Omituinen ja ennennäkemätön on myös Halla-ahon aikomus pysytellä Euroopan parlamentissa johtamassa puoluetta. Ratkaisu toki helpottaisi Soinin pyrkimystä jatkaa puolueen ykkösministerin tehtävissä ei-puheenjohtajanakin.
Soinin olisi voinut olla järkevää malttaa mielensä ja jatkaa perussuomalaisten puheenjohtajana sekä ulkoministerinä hallituskauden loppuun eli ensi eduskuntavaaleihin saakka. Näin olisi mahdollinen tuleva hallituskriisi ja kenties repivä puheenjohtajakisa vältetty.
Miksi Soini päätyi ratkaisuunsa jo nyt? Tietääkö hän jotakin, mitä muut vielä eivät? Ulkoministerin kerrotaan haaveilevan diplomaatin pestistä Englannissa. Onko puolueen puheenjohtajana toimiminen niin rankkaa, että sitä ei enää kahta vuotta olisi millään jaksanut? Tuskin ulkoministerin työkään kovin kevyttä askaretta on, eikä Soini näytä olevan suurin surminkaan vetäytymässä siitä.
Perussuomalaiset kokivat rökäletappion parin viikon takaisissa kuntavaaleissa. Hallituksessa olo on syönyt puolueen kannatusta enemmän kuin kumppanien, keskustan ja kokoomuksen, kannatusta, koska puolueen syvissä riveissä uivat kannattajat ovat pettyneet perussuomalaisten toimintaan hallituksessa. Vuoden 2015 vaaleihin tehdyt lupaukset ovat sulaneet kahden vuoden aikaan melkoisesti.
Perussuomalaisten pullahtaminen hallituksesta saattaisi nostaa kannatusta takaisin seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tuskin kuitenkaan puolue ja Soini ovat tahallaan hakemassa hallituksesta ulos lentoa, jotta suosio palaisi nousuun.
Puheenjohtajan valinnasta Jyväskylässä kesäkuun alkupuolella voi tulla puolueen kahtia jakava tapahtuma. Todennäköisintä lienee, että Sampo Terho valitaan selvällä erolla vastustajaansa perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi ja Halla-aho hipsii takaisin Brysseliin. Tosin puoluekokouksissa saattaa sattua mitä vain, kun perussuomalaisista on kyse.
Eikä Terhonkaan valinta automaattisesti takaa rauhaa poliittiseen kenttään. Samat EU-vastaisuudet ja muukalaisvihamielisyydet piilevät siellä hänenkin taustallaan. Siinä missä Soini on lakaissut kiusalliset asiat maton alle, Terho kätkee ne kaikin puolin asiallisen ja siivon miehen kaapunsa suojiin.
Puheenjohtajuus on kova paikka kummalle tahansa valitulle. Perussuomalaiset on tiellä, jota pitkin se palaa puolen kymmenen prosentin pienpuolueeksi, jollainen se oli oikeastaan vain yli kuusi vuotta sitten - ennen vuoden 2011 eduskuntavaalien armotonta jytkyä.