Kolumni

Miksi maan­omis­ta­mi­nen Ve­nä­jäl­lä on niin vai­keaa?

Suomessa jatkuvasti ihmetellään, miksi venäläiset saavat omistaa tontteja ja maata Suomessa, mutta suomalaisten omistus Venäjällä, myös entisessä Suomen Karjalassa on mahdotonta.

Suomessa jatkuvasti ihmetellään, miksi venäläiset saavat omistaa tontteja ja maata Suomessa, mutta suomalaisten omistus Venäjällä, myös entisessä Suomen Karjalassa on mahdotonta. Miksi maiden välillä ei vallitse tasavertaisuutta?

Taustalla on kulttuurisia ja historiallisia syitä. Suomessa omistaminen perustuu ikivanhaan pohjoismaiseen käytäntöön. Ruotsissa, johon Suomi kuului vuosisatojen ajan, kansa oli vapaata ja viljelijät omistivat maansa. Venäjällä maa kuului valtiolle eli tsaarille. Keisarillisella Venäjällä ei ollut länsieurooppalaista monipuolista maanomistusta yksityisine kartanoineen, talonpoikineen ja päiväläisineen.

Aatelistokin oli saanut tiloihin nautintaoikeuden palveluvelvollisuutta vastaan. Venäjän keskeisillä alueilla nautintaoikeuteen liittyi talonpoikien työ. Maanhaltijat eli lähinnä aatelisto ja luostarit elivät talonpoikien työllä.

Kun Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen laajat Ruotsin Karjalan alueet jäivät Venäjän valtaan, saivat karjalaiset tutustua venäläiseen käytäntöön. Keisari lahjoitti suuria maa-alueita asukkaineen ansioituneille virkamiehille ja upseereille. Syntyi suomalaiselle yhteiskunnalle vieras niin sanottu lahjoitusmaajärjestelmä.

Venäjällä maaorjuus lakkautettiin 1861, mutta maat jäivät kyläyhteisön omistukseen. Tämä kollektiivinen omistus ei vastannut kaikkien toiveita, sillä yhteisö joutui toimimaan heikoimpien ja laiskempien ehdoilla. Ei syntynyt yritteliäisyyttä. Vasta tultaessa 1900-luvulle hallitusvalta alkoi toteuttaa maareformia.

Uudistusta vastustettiin laajasti. Slavofiilit ja venäläisen perinteen kannattajat katsoivat, ettei yksityinen maanomistus sovi Venäjälle. Näihin kuului muun muassa Leo Tolstoi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli näkyvissä itsenäisen viljelijäväestön muodostumista. Viljavilla mustanmullan alueilla maatalous alkoi kukoistaa ja Venäjästä tuli merkittävä viljan ja voin viejä. Muun muassa Pietarin ympäristössä inkeriläiset harjoittivat menestyksellistä viljelyä ja vaurastuivat.

Maakysymys oli agraarisella Venäjällä tärkeä ja bolševikit käyttivät sitä häikäilemättä hyväkseen lupaamalla 1918 kaikille halukkaille maata. Tämä oli ratkaiseva keino, jolla Lenin sai kansan taakseen. Tosiasiassa kommunistit kannattivat kollektiivista omistusta, joka bolševikkivallan vakiinnuttua toteutettiin rajuin ottein.

Kommunismin oppien mukaan maan kollektiivinen omistus ja sen yhteisviljely olivat sosialismin keskeisiä perusteita. Seurauksena oli katastrofi. Tuotanto romahti ja seurauksena oli nälänhätä. Miljoonia viljelijöitä tuhottiin ja karkotettiin. Stalin ja puolue säilyttivät valtansa vain terrorin avulla.

Pitkä maaorjuuden ja sosialismin kausi ovat jättäneet väestöön syvät jäljet. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alettiin toteuttaa yksityisviljelyjärjestelmää huonoin tuloksin. Suomestakin kerättiin maatalouskoneita Venäjän Karjalaan ja toivottiin sinne kehittyvän ”fermeritalouksia”. ”Fermerit” eivät ole menestyneet, sillä maassa ei ole yksityisviljelijöitä palvelevaa infrastruktuuria.

Viljelijät tarvitsevat pääomia, koneita, jalostuslaitoksia ja yrittäjyyttä. Venäjällä näyttävät menestyvän paremmin maatalousyhtymät, jotka vuokraavat maita tuotantoa varten.

Viime vuosina Venäjästä on jälleen monen vuosikymmenen jälkeen tullut viljan viejä. Ongelmana on kotieläintalous.
Neuvostoliiton aikana oli mahdollista yksityinen palstaviljely vuokramaalla. Siten turvattiin maan vihannestuotanto. Nyttemmin Venäjän kansalaiset voivat lunastaa palstoja omaksi. Lunastamista vaikeuttaa byrokratia. Suuri ongelma on maarekisterin puuttuminen.

Suomessa maarekisteri perustuu vuosisatojen kuluessa kehittyneeseen järjestelmään. Sellaista ei Venäjällä ole ja sen luominen on osoittautunut vaikeaksi.

Karjalaisen siirtoväen keskuudessa on ihmetelty, eikö Moskovan rauhassa luovutetuilla alueilla voitaisi soveltaa Suomen vanhaa maarekisteriä? Asiakirjathan ovat olemassa.

Tähän on todettava, että rauhansopimuksessa Suomi on luopunut alueista, jolloin niillä sovelletaan uuden isännän lakia.
Suomalaisilla on mahdollisuus maan vuokraamiseen Venäjällä, mutta silloinkin valtion eli vuokranantajan oikeudet ovat vahvemmat kuin Suomessa. Venäjällä ei myöskään ole niin sanottuja jokamiehen oikeuksia. Ne ovat pelkästään skandinaavinen erikoisuus.

Kirjoittaja on emeritusprofessori.