Eduskunnasta
Eduskunta käsittelee kevätkauden aikana lait, joilla luodaan Suomeen maakuntahallinto. Maakunnan mittavin tehtävä tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen.
Muita maakunnan tehtäväalueita tulevat olemaan muun muassa pelastustoimi (palokunnat ja ensihoito), ympäristöterveydenhuolto (elintarvikevalvonta, eläinlääkintä, terveydensuojelu), maaseudun kehittäminen, kala- ja vesitalous, alue- ja elinkeinojen kehittäminen ja EU-rahoituksen ohjaus, maakuntakaavoitus ja alueiden käytön suunnittelu, luonnonsuojelu ja kulttuuriympäristön hoito sekä maatalouslomitus.
Miksi sitten vanha läänijako aikanaan purettiin? Alueethan ovat likimain samat. Läänit olivat valtionhallintoa, sen etäispääte. Jotkut maaherrat tosin olivat vahvoja alueensa edunajajia, mutta valtion edustajia silti.
Läänien purkamisen jälkeen tulivat avit ja elyt, jotka nyt puretaan ja syntyy linjakas hallintoporrastus: paikallishallinto, aluehallinto, valtio.
90 prosenttia EU-kansalaisista asuu maissa, joissa on väliportaan hallinto. Tähän saakka Suomessa ei ole ollut. Mutta eikö sairaanhoitopiirien kokoiset kuntayhtymät olisi ajaneet saman asian kuin maakunnat? Kuntayhtymien valtaa käyttävät valitaan kuntien, ei kansalaisten toimesta. Tämä malli kaatui Stubbin hallituksen loppumetreillä perustuslakiongelmiin.
Mutta eikö viisi aluetta tai maakuntaa olisi riittänyt? Jos katsotaan tuota yllä olevaa tehtäväluetteloa, nähdään, että Oulussa olisi päätetty Sallaa tai Sotkamoa koskevista asioista, Turussa Pietarsaaren tai Kuopiossa Pihtiputaan ja Ilomantsin eläinlääkinnästä. Päätöksenteko karkaisi kauas ja periferian väki tuskin saisi paljonkaan ääntään kuuluviin. 18 maakuntaa on kuitenkin selvästi lähempänä syrjäistenkin seutujen asukkaita.
Julkisuus todistaa lähes joka päivä, että maakuntahallinto on keskustan ikiaikainen tavoite. Se onkin totta. Kolme tai neljä vuosikymmentä sitten tavoite on varmaan ollut myös valtapoliittinen: maakunnan maaseutu käyttäisi valtaa ja nitistäisi kaupungit.
Vuosikymmenten kehitys on kuitenkin ajanut tämän valtapolitiikan ohi ja yli. Maaseudun asukasmäärä on vähentynyt, ja esimerkiksi omassa maakunnassamme Pohjois-Pohjanmaalla keskuskaupunki Oulun väestö on puolet maakunnan väestöstä. Kaupunkeja ei niin vain nitistetä.
Tämän päivän keskustan tavoite on alueellisen demokratian lisääminen. Maakunnan asukkaat – maaseudulta ja kaupungeista – päättävät yhteistyössä koko maakunnan kehittämisestä.
Pohjois-Pohjanmaalla maakunnan etu on, että Oulu, Raahe, Ylivieska ja Kuusamo pärjäävät. Ja kun kaupungit pärjäävät, silloin menestyy myös ympärillä oleva maaseutu.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Taivalkoskelta.