Käsikirjoittaja Mika Ripatti kirjoitti laman oireista jo ennen kuin tätä l-alkuista sanaa uskalsi kukaan taas lausua.
Oulun kaupunginteatterissa lauantaina kantaesitettävä Ripatin esikoisnäytelmä Tukholma kertoo Hannula Aeroengineering Oy -nimisen firman ponnisteluista.
Työntekijät hikoilevat lenkillä ja pitävät treenikirjaa, sillä toimitusjohtaja nosti yhteiseksi tavoitteeksi Tukholman maratonin. Syöttinä on raha, bonukset.
"Teksti oli valmis jo ennen finanssiromahdusta. Sitä ei muutettu taloussuhdanteiden mukaan", Ripatti todistaa.
Kun työntekijä juoksee, niin palkka juoksee. Siispä sykemittari ranteeseen ja mielikuvat kohti Västerbron siltaa.
"Tallentaa kadenssit, askelpituudet, sykevälivaihtelut, matkat ja korkeuserot. Suunniteltu Suomen Kempeleessä, valmistettu kehittyvien maakuntien Kiinassa", toteaa Aeroengineering Oy:n suunnittelija Riikka Relander (Outi Kavén).
Ripatti paikantaa näppärästi näytelmän sekä Oulun piilaaksoon että globaalitalouteen.
Eväitä elokuvasta
Tukholman kätilönä toimi Kom-teatterin johtaja Pekka Milonoff, joka nähtyään Ripatin leffan Nousukausi ehdotti, että "kirjoittaisit joskus jotain".
Tukholma esitettiin lukuteatterina Oulun taidemuseossa jo maaliskuussa 2004. Silloin teksti oli Ripatin mukaan vielä luonnosmainen ja siitä puuttui koko loppupää. Lukudraaman ohjasi Heidi Räsänen, nyt ohjaksissa on Samuli Reunanen.
Tukholma on elokuva- ja televisiokäsikirjoituksistaan tunnetulle Ripatille jännittävä hyppy Thalian käsivarsille.
"Teatterissa on erilainen mahdollisuus käsitellä aikaa ja abstraktion taso on toinen. Kerrankin sain kirjoittaa dialogin massaa, kun leffassa ja televisiossa sille on aina mahdottoman vähän tilaa ja aikaa", näytelmäkirjailija iloitsee.
Ripatti väittää Tukholman parissa törmänneensä taitojensa rajoihin monta kertaa. Jatkossa hän aikoo kuitenkin kirjoittaa lisää teatterille ehdottomasti.
"Välillä tein ratkaisuja sillä perusteella, mitä olen oppinut käsikirjoittamistyössä. Käytän niitä rohkeasti, koska ajattelen, että tämä on nyt kuitenkin se ala, mistä pystyn tuomaan jotain erikoista."
"Ajattelen, että elokuva- ja tv-käsikirjoituksen perusyksikkö on sekvenssi eikä kohtaus, teatterissa se on ehkä kohtaus. Tykkäsin tuoda joihinkin kohtiin tekstiä sellaista sekvenssinomaisuutta. Lyhyempiä kohtauksia ja nopeampia leikkauksia."
Ripatti on siitä harvinainen tyyppi, että hän tykkää lukea näytelmiä. Suosikkeja ovat David Mametin ja Harold Pinterin draamat.
"Pidän toisinaan näytelmien lukemisesta jopa enemmän kuin niiden katsomisesta."
Tyhjentymisen hetki
Tukholma osuu tähän päivään, kun monista tehtaista viimeinen lähtijä sammuttaa valot. Ne joilla vielä on työpaikka, miettivät jaksamistaan ja pinkovat irtisanomisen pelossa entistä raaemmin.
"Luulen, että jos kirjoittaa tekstiä, joka on itselleen merkityksellinen ja koskettaa oman elämän kysymyksiä, jo sen kautta teksti elää tässä hetkessä ja ajassa. Tulee sanoneeksi jotain, joka osuu toivottavasti muidenkin ihmisten hahmotukseen."
"Jos kirjoittaa kyllin väljiä teoksia, silloin melkein kaikki hetkessä tapahtuvat muutokset osuvat siihen jollain lailla. Siitä tulee tarttumapinta isommillekin esiin nouseville teemoille."
Näytelmästä puskee esiin vahva pettymyksen, petetyksi tulemisen tunne.
"Kyllähän monesti työt ja bisnes kohtelevat meitä niin, että joko otamme aktiivisesti itse tai saamme ulkopuolelta tavoitteita, jotka tuntuvat tärkeiltä niiden ollessa käynnissä. Sitten kun saa etäisyyttä, tavoitteiden sisältö ei riitäkään oikeuttamaan niihin joskus liittyneitä odotuksia. Jos emme pysähdy miettimään, mitä me tässä juostaan, mitä tavoitellaan, niin tyhjentymisen hetki on suuri."
Laman mannekiinit
Ketkä sopivat laman mannekiineiksi? Juha Jokelan Mobile Horrorissa keskiössä olivat pienen it-firman tietotekniikkaosaajat ja Mika Ripatilla Hannula Aeroengineering Oy:n suunnittelijat ja heidän lähipiirinsä.
"Minua kiinnostavat ihmiset, jotka eivät elä omia sisäisistä tarpeistaan syntyviä elämiä vaan ajautuvat tilanteeseen, jossa he toteuttavat muiden heihin kohdistamia toiveita. Nousukausi-elokuvassa tätä toteutti pariskunta Janne ja Katri (Petteri Summanen ja Tiina Lymi) ja tässä näytelmässä monetkin henkilöt. He ovat siis kiltteyttään, vastaantulohaluaan tai pelkoaan elämässä muiden heille asettamia päämääriä. Voiko ihminen sillä tavalla löytää onnellisuutta tai mielekkyyttä tai elämän täyttymystä?"
Ripatti on havainnut, kuinka työelämä, yritykset ja niiden arvot pyrkivät tunkeutumaan työntekijöiden yksityiselämän alueelle.
"Se on hyvinkin epäilyttävää. Kun etsitään uusia ja tehokkaampia tapoja sitouttaa ihmistä, se tapahtuu astumalla ihmisen perheeseen, vapaa-aikaan ja elämään ja jopa keholliseen itsekuvaan, itsetuntoon. Jos olisin Hannula Aeroengineering -firmassa töissä, hermostuisin varmaan aika pian noista ajatuksista."
Let me entertain you
"Haluan, että ihmiset nauravat ja ovat iloisia nähdessään näytelmäni ja saavat siitä jotakin. Tämä ei ole ankara saarna enkä halua opettaa ketään. Haluan tarjota pari tuntia, jonka aikana on erityisesti hauskaa". Ripatti korostaa.
Hauskuttaminen ei ole helppoa. Kuinka temppu tehdään?
"Ehkä se on sitä, että kirjoittaessa on valmis yllättymään itse, mihin tarina vie ja mihin tarinan ihmiset vievät. Kirjoittaa kuunnellen niitä ihmisiä, jotka on luonut. Kun kirjoittaa henkilön, synnyttää persoonan, joka käyttää kirjoittajan aivoja. Se on kuin aliohjelma, joka pyörii ihmisen päässä. Tämä tapahtuu ehkä myös lukijalle/katsojalle. Jos ottaa tarpeeksi ilmavan ja irtonaisen lähtökohdan luomiensa henkilöiden toimintaan, niin usein löytää itsensä nauramasta heidän teoilleen."
Tukholma-näytelmän ensi-ilta on Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä lauantaina
21.3. kello 19.
Tänään saa ensi-iltansa Mika Ripatin yhdessä Seppo Vesiluoman kanssa käsikirjoittama elokuva
Toinen jalka haudasta. Ohjaus
Johanna Vuoksenmaa.
Plaza 1 kello 15 ja 17.
Stockholm Marathon juostaan 30.5.2009. Starttiin jäljellä
71 päivää.