Kaikki tietävät, ettei Suomessa ole Jari Litmasen veroista pelinrakentajaa. Mutta jalkapallomaajoukkue on päässyt vuosi vuodelta yhä harvemmin nauttimaan Litmasen palveluksista. Litmanen tuntuu olevan aina rikki.
Miksi Litmasen ja Saku Koivun kaltaiset urheilijat loukkaantuvat tämän tästä, mutta toiset porskuttavat vuodesta toiseen vailla vammoja?
- Tilastollinen tosiasia on, että osalle urheilijoita kertyy enemmän vammoja kuin toisille. Mutta löytyykö tähän yleiskattavaa syytä, on eri asia, urheilulääkäri Tapio Kallio sanoo.
Kallion mukaan selityksiä voi etsiä myös nivelten sisältä.
- Nivelsiteet koostuvat kollageenisäikeistä. Kollageenejä on pariakymmentä eri kappaletta ja niitä on eri ihmisillä eri suhteessa. Jos on geneettisesti hauraampi kollageenikombinaatio, teoriassa tämä voi altistaa vammoille, Kallio kertoo.
Professori Sakari Orava löytää ilmiön taustalta neljä syytä.
- Rakenteelliset syyt ovat yksi. Toisilla on paksummat ja vahvemmat jänteet, nivelet ja nivelsiteet. Toinen syy liittyy persoonallisuuteen, se on taipumus turhaan riskinottoon, Orava sanoo.
- Merkitystä on myös koolla ja ruumiinrakenteella suhteessa urheilulajiin. Neljänneksi syyt vammoihin voivat löytyä harjoittelusta, väsymisestä ja huollon puutteesta, Orava jatkaa.
Kallio löytää vielä yhden mahdollisen selityksen.
- Merkitystä voi olla myös sillä, miten lajin piiriin on tultu ja ovatko esimerkiksi nivelet saaneet rauhassa vahvistua. Lapsen nivelsiteet vahvistuvat rasituksessa, kun taas myöhään urheilulajin pariin tulleen nivelsiteet eivät ole vuosien kuluessa ehtineet mukautua lajiin, Kallio arvioi.
Koko ei aina selitä
Jari Litmasen vammakierrettä on selitetty liian tunnollisella harjoittelulla.
- Jos harjoitellaan liikaa ja joutuu lievään ylikuntotilaan, silloin kudokset ovat herkempiä vammautumaan. Mutta harvoin se on ainoa tekijä, Kallio arvioi.
Saku Koivu on toinen lukuisia kertoja loukkaantunut huippu-urheilija. Koivu on loukannut polvensa useita kertoja, rikkonut olkapäänsä ja saanut aivotärähdyksen.
Koivun loukkaantumisia on puolestaan selitetty sillä, että hän on liian pieni kestämään rajun pelityylinsä tuomat kolhut. Mutta NHL:n kaikkien aikojen teräsmies Doug Jarvis oli Koivuakin pienempi, 175 senttiä ja 77 kiloa, mutta pelasi 964 NHL-peliä peräkkäin vuosina 1975-1987. Eikä Jarvis suinkaan kaihtanut kontakteja, vaan hänet muistetaan hanakkana taklaajana ja puolustuksessa urakoineena hyökkääjänä.
- Ehkä hänet oli tehty kovasta Kanadan tammesta, Sakari Orava nauraa.
Koivu itse on sitä mieltä, että hänen loukkaantumisensa ovat olleet pelkkää sattumaa ja huonoa tuuria.
- Kun puhutaan yksittäisestä urheilijasta, on tilastollisesti mahdollista, että jollekin urheilijalle tulee kolhuja enemmän kuin muille, Kallio muistuttaa.
Sakari Orava on eri mieltä.
- Ei kyse ole pelkästään tuurista. Kyllä joku edellä luetelluista tekijöistä on varmasti vaikuttanut, Orava sanoo.
Koripalloliiga NBA:n peräkkäisottelujen ennätystä pitää hallussaan A.C. Green, joka tahkosi 1 192 peliä peräjälkeen vuonna 2001 päättyneellä urallaan. Koivuun verrattuna Green on jättiläinen, 203 senttiä ja sata kiloa, mutta NBA:n isojen laitahyökkääjien joukossa hän kuului pienikokoisimpiin. Silti Green pystyi painimaan isompiaan vastaan korien alla kärsimättä kertaakaan urallaan vakavasta loukkaantumisesta.
Yksi lahjakkuuden muoto
Yksi urheiluhistorian surkeimmista loukkaantumistarinoista on Bill Walton. Huippulahjakas keskushyökkääjä pystyi NBA-urallaan pelaamaan vain 488 ottelua 1168 mahdollisesta.
Waltonia tutkineiden lääkäreiden mukaan muuten niin sopusuhtaiseen varteen kiinnitetyt surkeat jalkaterät olivat kuin luojan julma vitsi. Waltonin jalat olivat niin loukkaantumisherkät, että uransa viimeisen murtuman jalkaansa Walton sai kuntopyörää polkiessaan.
Voisi jopa sanoa, että kyky pysyä terveenä on yksi urheilulahjakkuuden osatekijä.
- Ajatellaan vaikka Jari Kurria tai Sami Hyypiää, jotka ovat pelanneet huippukovissa tilanteissa ja ovat silti pysyneet suhteellisen terveinä, Sakari Orava sanoo.
Ehkä A.C. Greenin salaisuus olikin hänen toisessa kovaa kestävyyttä vaatineessa ennätysjaksossaan, joka tosin ei kuulu NBA:n virallisiin rekordeihin. Green piti uskonnollisen vakaumuksensa takia kiinni neitsyydestään siihen saakka, kun hän 38-vuotiaana solmi avioliiton huhtikuussa 2002.