Mauno Saari: Näkymätön käsi - kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä (Gummerus 2006)
Kirjailija, toimittaja Mauno Saari, 59, sanoo suoraan, että hänen uusimman kirjansa olennaisin lähde haastatteluiden ohella on ex-valtiovarainministeri Iiro Viinasen tosiaikaiset muistiinpanot, joita ei ole konstruoitu jälkeenpäin.
Viinanen nousee kirjassa sankariksi, joka pääministeri Esko Ahon tuella pelastaa Suomen romahdukselta vuosina 1991-1995. Toinen sankari on on Kansallispankin viimeinen pääjohtaja Pertti Voutilainen, joka pelastaa KOP:n romahdukselta yhdistämällä sen Yhdyspankkiin.
Saari on käyttänyt kirjassaan luistavaa dekkarityyliä ja jättänyt lähdeviitteet pois. Myös henkilöhakemisto puuttuu. Saari puolustaa menettelyään sillä, että hän ei ole historian dosentti ja dekkarityyli on hänen kirjoitustapansa. Hän vakuuttaa, että tyylistä huolimatta kirjassa ei ole käytetty fiktiota.
Näkymätön käsi on tavallaan jatko-osa Saaren edelliselle säästöpankkikriisiä käsitelleelle kirjalle Minä, Christopher Wegelius. Kirjat yhdessä muodostavat pankkikriisin historian.
Saari on uinut sankareidensa, kahden V:n eli Viinasen ja Voutilaisen pääkoppaan ja katselee sieltä politiikan ja talouden juonittelua, jossa ei koskaan näytä olevan varmuutta, kuka on todellinen ystävä ja kuka salakavala vihamies, kampittaja.
Tuskin kukaan toinen valtiovarainministeri Suomessa on elänyt yhtä rankkaa aikaa kuin Iiro Viinanen. On pakko kysyä, miksi Iiro Viinanen ei ole kirjoittanut itse tai antanut jonkun toisen toimittaa omia muistelmiaan? Hänellä riittäisi muisteltavaa.
Nyt iso osa Viinasen tiedoista, arvioista ja ajatuksista tulee julki Saaren kirjassa. Saari käyttää sujuvasti Viinasen muistiinpanoja kirjassa hyväkseen. Välillä on jopa suoria lainauksia Viinasen kirjeistä; ne on toki laitettu sitaatteihin.
Kirjan alussa on 27 henkilön lista Esko Ahosta Ben Zyskowicziin. Joukossa on vain yksi nainen, Saaren mukaan Suomen Pankin ainoa mies, pääjohtaja Sirkka Hämäläinen.
Kirja vilisee valtavasti pikkutietoa ja tapahtumia, mutta sille, joka nuo ajat on elänyt Näkymätön käsi tarjoaa myös uutta tietoa. Aho on varsinainen pelimies, mutta tukee tiukoissa paikoissa hän tukee talouden remonttimiestä, Viinasta.
Yllättävää on, että Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila paljastuu keskustan taustavaikuttajaksi. Keskustalaisen taustansa vuoksi Ollilaa käytettiin eräänlaisena vääntövipuna kiperissä tilanteissa. Aho soitti hänelle ja sai apua. Viinanenkin soitti ja uskaltaa jopa noitua Ollilalle.
Kirjasta selviää erinomaiselle tavalla se peli, jota Suomen kohtalonvuosina 1990-luvun alussa pelattiin kaikilla rintamilla ja kaikkia vastaan. Se kannattaa lukea luistavana raporttina Suomen ajautumisesta kuilun partaalle, josta selvittiin viime tipassa - kiitos Iiro Viinasen järkkymättömyyden.
